Elias Lönnrot
Wikisitaatit
Elias Lönnrot (9. huhtikuuta 1802 – 19. maaliskuuta 1884) oli suomalainen kirjailija, professori ja Kalevalan ja Kantelettaren laatija.
- ”Mutta näyttääpä jo siltä, kun heidän [ruotsinmielisten virkamiesten] irvistelemisensä ja soimunsa, heidän naurunsa ja herjauksensa, heidän julkiset sekä salaiset keinonsa ja vastustuksensa, sanalla sanoen kaikki heidän vehkeilemisensä eivät enää tulisi pitkä-ikäisiä olemaan. Suomen kielen on Suomen maassa vastoin heidän tahtoansaki vallalle päästävä. Jos eivät tahdo siihen hyvällä suostua, suostukoot pahalla, tai lähtekööt muukalaisvimmaiset sinne, missä heidän itsekunkin oikea kotomaansa on.”
- Puhe Rietrik Polénin väitöstilaisuudessa vappuna 1858 (Koskimies, Rafael: Elävä kansalliskirjallisuus: suomalaisen hengen vaiheita 1860–1940 1. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava 1944.)
- ”Eilen aamulla kuoli hellästi rakastettu puolisoni ja jätti minun neljän alaikäisen tytön kanssa tänne yksinäni. Et usko, kuinka raskaalta se tuntuu; jokainen askel muistuttaa siitä poismenneestä. Mutta Jumalaa vastaan ei ole riitelemistä.”
- Viesti Loimaan kirkkoherralle Antero Vareliukselle 22. heinäkuuta 1868 (Korolainen, Tuula ja Tulusto, Riitta: Monena mies eläessänsä. Elias Lönnrotin rooleja ja elämänvaiheita. 2. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 2002, s. 138)
- ”Kun ei enää voi tehdä mitään jälkimaailman hyväksi, niin täytyy istua sitä varten.”
- Vuonna 1872 istuessaan taiteilija Reinholdin mallina muotokuvaa varten (Korolainen, Tuula ja Tulusto, Riitta: Monena mies eläessänsä. Elias Lönnrotin rooleja ja elämänvaiheita. 2. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 2002, s. 142)
