Johann Wolfgang von Goethe

Wikisitaatit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Wolfgang Goethe 1811.jpg
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Johann Wolfgang von Goethe (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tiedemies, teoreetikko, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan Weimarin valtion pääministeri.

Sitaatteja[muokkaa]

  • "Kunnon kansalainen, joka tekee rehellisesti ja ahkerasti työtä, löytää kaikkialta niin paljon vapautta kuin hän tarvitsee."
  • "Musiikki alkaa siinä, missä sanat loppuvat. "
  • "Arkkitehtuuri on jähmettynyttä musiikkia."[1]
  • "Älykäs pitää miltei kaikkea naurettavana, viisas ei juuri mitään."
  • "Ihminen sallii puutoksiaan moitittavan, sallii itseään niistä rangaistavan, sietää niiden takia kärsivällisesti paljonkin, mutta hän käy kärsimättömäksi, jos häntä vaaditaan luopumaan niistä. "
  • "Maailmassa käy jokainen siitä, minä hän esiintyy; mutta hänen täytyy myös esiintyä jonakin. Mieluummin siedetään hankalia ihmisiä kuin suvaitaan mitättömiä."
  • "Ihmisiä emme opi tuntemaan silloin kun he tulevat luoksemme; meidän täytyy mennä heidän luokseen, jos mielimme saada selville heidän laitansa."
  • "Ei ole mitään ulkonaista kohteliaisuuden ilmaisumuotoa, millä ei olisi syvällistä siveellistä perustaa. Oikea kasvatustapa olisi tällöin neuvoa sekä muoto että sen syy yhtä rintaa."
  • "Houkat ja viisaat ihmiset ovat yhtä vaarattomia. Vaarallisimpia ovat puolinarrit ja puoliviisaat."
  • "Nykyään on mahdollista esitellä tuotteita, jotka ovat nollan arvoisia, olematta huonoja: nollan arvoisia, koska niissä ei ole sisältöä, mutta eivät silti huonoja, koska tekijäin edessä on väikkynyt hyvien esikuvien antama yleinen muoto."
  • "Mylläri luulee, että vehnä kasvaa vain jotta hänen myllynsä kävisi."
  • "Niin itsepäisen ristiriitainen on ihminen, ettei hän siedä itseään pakotettavan edulliseen, ja että hän sietää kaikenlaista pakkoa vahingokseen."
  • "Erämaassa asuvat hindut lupaavat juhlallisesti olla syömättä kalaa."
  • "Totuus kuuluu ihmiselle, erhe ajalle. Sen vuoksi on eräästä mainiosta miehestä sanottu: »Onnettomat ajat saattoivat hänet erehtymään, mutta hänen henkensä voima auttoi hänet selviytymään kunnialla.»"
  • "Joka ei itse mielestään ole paljoa, hän on paljon enemmän kuin hän luulee."
  • "Surkuttelen niitä ihmisiä, jotka pitävät ääntä maisten asiain katoavaisuudesta ja häipyvät tarkastelemaan niiden mitättömyyttä. Olemmehan me olemassa tehdäksemme katoavaisen pysyväksi, mutta se voi tapahtua vain jos kumpaakin osataan arvostaa oikein."
  • "Kunkin on tavan takaa toistettava uskontunnustustaan, sanottava, minkä hän hyväksyy ja minkä tuomitsee. Vastakkaistenkin mielipiteiden omaajat tekevät ahkeraan samoin."
  • "Joka kestää vikojani, hän on minun herrani, vaikka hän olisi palvelijanikin."
  • "Me olemme kaikki niin vähä-älyisiä, että aina luulemme olevamme oikeassa, ja niinpä voidaan ajatella olevan olemassa erinomaisen etevä henkilö, joka ei ainoastaan erehdy, vaan vieläpä tuntee mielihyvääkin erehdyksestään."
  • "Ajatteleminen on kiinnostavampaa kuin tietäminen, mutta ei niin kiinnostavaa kuin katsominen.[1]
  • "Aloittaminen on aina hauskaa."[1]
  • "Olen usein tuntenut katkeraa surua ajatellessani Saksan kansaa, niin arvostettavaa yksilöinä ja niin tuomittavaa joukkona..."[2]
  • "Vain voimalla ja oveluudella voi saada ihmisen tekemään mitä haluaa. Jotkut mainitsevat rakkaudenkin, mutta ei aurinkoa voi jäädä odottamaan, sillä joka hetki on elämälle kallis.[3]
  • "Lisää valoa." (Goethen viimeiset sanat)

Italienische Reise (1817)[muokkaa]

Goethe kirjoitti alunperin vuonna 1817 julkaistun matkapäiväkirjansa Italian Journey vuosien 1786-1788 aikana ja hänen seuraavat ajatuksensa Italiasta ovat lainauksia kyseisestä teoksesta:

  • "Kyllä, olen viimein saapunut tähän maailman pääkaupunkiin! Nyt näen kaikkien nuoruuden unelmieni heräävän eloon... Vain Roomassa on mahdollista ymmärtää Roomaa."[4]
  • "Minulla ei ole muuta sanottavaa kaupungin kauneudesta ja sijainnista, joita on kuvailtu ja ylistetty usein. Kuten täällä sanotaan: Vedi Napoli e poi muori! — Nähdä Napoli ja kuolla! Napolilaista ei voi syyttää siitä, ettei hän koskaan halua jättää kaupunkiaan eikä sen runoilijoita, jotka laulavat sille ylistyslauluaan: olisi upeaa, jos seudulle syntyisi vaikka muutama Vesuvius lisää."[4]
  • "Lähdin Perugiasta viehättävänä aamuna ja koin jälleen omillani olemisen ilon. Kaupunki sijaitsee kauniissa paikassa ja näkymä järveltä on todellinen nautinto: ne näyt ovat nyt syöpyneet hyvin mieleni silmiin."[4]

Lähteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 1,2 Laine, Jarkko: Suuri Sitaattisanakirja. Otava, 1989.
  2. William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I. Gummerrus, 1960.
  3. Greene, Robert: Valta – vallankäytön 48 lakia. Nemo, 2009.
  4. 4,0 4,1 4,2 Goethe, J.W. von. (1962). Italian Journey [1786 - 1788]. Käänt. W. H. Auden ja Elizabeth Mayer.