Näin puhui Zarathustra

Näin puhui Zarathustra (saks. Also sprach Zarathustra – Ein Buch für Alle und Keinen, 1883–1885) on saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen tunnetuin teos, jota hän itse piti tärkeimpänään. Kirja on rakenteeltaan kaunokirjallinen, mutta sisällöltään filosofian perusteos.

Sitaatteja

Ensimmäinen osa

• Jumala on kuollut.
• Minä en anna mitään almuja. En ole kyllin köyhä niin tehdäkseni.
• Tähän mennessä kaikki olennot ovat luoneet jotain itseään suurempaa: haluatteko olla tämän suuren tulvan pakovesi vai mieluuummin taantua eläimen tasolle kuin ylittää itsenne?
• Rakastan suuria halveksijoita, sillä he ovat suuria kunnioittajia ja kaipauksen nuolia toiselle rannalle.
• Ihmisessä pitää olla kaaosta, jotta hän osaisi synnyttää tanssivan tähden.
• Mielestäni paras paimen on se joka vie laumansa vihreimmälle niitylle.
• Joka kirjoittaa verellä ja aforismeilla, ei halua tulla luetuksi, vaan opituksi ulkoa.
• Vuoristossa lyhin tie on huipulta huipulle, mutta siihen tarvitaan pitkät jalat.
• Me emme rakasta elämää siksi että olisimme tottuneet elämään, vaan siksi että olemme tottuneet rakkauteen.
• Joka kiipeää korkeimmalle vuorelle, nauraa kaikille traagisille näytelmille ja traagisille totuuksille.
• Rakkaudessa on aina hiukan hulluuttaa. Mutta hulluudessa on myös aina hiukan järkeä.
• Voisin uskoa vain sellaiseen jumalaan, joka osaisi tanssia.
• Valtio on nimitys kylmistä kylmimmälle hirviölle. Kylmästi se myös valehtelee, ja sen suusta luikertaa tällainen valhe: "Minä, valtio, olen kansa."
• Ihmiset eivät juurikaan ymmärrä, mikä on suurta, ja se on: luovuus. Mutta he osaavat tunnistaa jokaisen suuren asian esiintyjän ja näyttelijän.
• Rakastan metsää. Kaupungeissa ei ole hyvää elää; ne ovat täynnä kiimaisia.
• Oletko orja? Sitten sinä et voi olla ystävä. Oletko tyranni? Sitten sinulla ei voi olla ystäviä.
• Ensin kansat olivat luovia ja vasta myöhemmin yksilöt; totisesti, yksilö itse on luomuksista nuorin.
• Veljeni, en suosittele teille lähimmäisenrakkautta: suosittelen teille kaukaisimmanrakkautta.
• Tietyille ihmisille et saa antaa kättäsi, vaan ainoastaan käpäläsi; ja haluan, että käpälässäsi on raatelukynnet.
• Mies tulee kasvattaa sotaan ja nainen soturin virkistukseksi: kaikki muu on tyhmyyttä.
• Menossa naisiin? Älä unohda piiskaa.
• Teidän on parempi olla vihainen kuin saada toinen häpeämään!
• Erakko on kuin syvä kaivo. On helppoa heittää kivi sisään; mutta kun se on kerran uponnut pohjaan, kertokaapa minulle: kenestä on noutamaan se takaisin ylös?
• Kuole oikealla hetkellä!
• Kaikki ottavat kuoleman todesta; silti kuolemasta ei ole vielä juhlaksi. Edelleenkään ihmiset eivät ole oppineet pyhittämään kauneimpia juhliaan.
• On lakattava antautumasta syötäväksi, kun on maittavimmillaan.
• Lääkäri, auta itseäsi: näin autat potilastasikin. Olkoon potilaalle parasta hoitoa se, että hän näkee omin silmin sen, joka parantaa itse itsensä.
• Opettajansa palkitsee huonosti se, joka pysyy ikuisesti oppilaana.
• Te tämän päivän yksinäiset, te yhteiskunnasta vieraantuneet, eräänä päivänä teistä tulee kansa: teistä, jotka olette valinneet itsenne, kasvaa valittu kansa – ja siitä yli-ihminen.
• Kaikki jumalat ovat kuolleita: nyt me haluamme yli-ihmisen elävän.

Toinen osa

• Keihään heitän vihollisiani kohti! Kuinka kiitänkään vihollisiani, että saan vihdoin heittää sen!
• Jumala on ajatus, joka saa suoran mutkalle ja seisovan huojumaan.
• Luominen – se on suuri armahdus kärsimyksistä, se on elämän helpottumista. Mutta jotta luova voisi olla olemassa, tarvitaan juuri kärsimystä ja paljon muodonmuutosta.
• Siitä lähtien kun ihminen on ollut olemassa, hän on iloinnut liian vähän: yksin tämä, veljeni, on perisyntimme!
• Suuri kiitollisuudenvelka ei tee ihmistä kiitolliseksi, se tekee kostonhaluiseksi; ja jos pieni huomaavaisuus ei unohdu, se jää kaivelemaan matona mieltä.
• Emmekä me ole epäoikeudenmukaisimpia niille, jotka ovat meille vastenmielisiä, vaan niille, joista emme piittaa hitustakaan.
• En tunne ottamisen onnea; ja olen usein haaveillut, että varastamisen täytyy olla autuampaa kuin ottamisen.
• Pohjimmaltani rakastan vain elämää – ja totuuden nimessä, eniten silloin kun vihaan sitä!
• Vain siellä missä on elämää, on myös tahtoa; mutta ei tahtoa elämään, vaan – näin opetan sen sinulle – tahtoa valtaan!
• Mutta jos oletetaan jonkun sanovan ihan tosissaan, että runoilijat valehtelevat liikaa: oikeassa hän olisi – me valehtelemme liikaa.
• Runoilijan henki kaipaa yleisöä: vaikka sen sitten pitäisi olla vesipuhveli.
• Jos kyttyräselältä otetaan pois kyttyrä, häneltä otetaan pois sielukin – näin kansa opettaa.

Lähteet

• Näin puhui Zarathustra, Friedrich Nietzsche (1883-1885), suom. Jari Tammi (2008, Pikku-idis) Kustannusyhtiö Gummerrus ISBN 978-952-9589-38-8

Katso myös

• Friedrich Nietzsche