Tuntematon sotilas
Wikisitaatit
Tuntematon sotilas on Väinö Linnan 3. joulukuuta 1954 ilmestynyt romaani, joka kuvaa konekiväärikomppanian kokemuksia jatkosodassa. Kirja on julkaistu myös alkuperäisessä lyhentämättömässä muodossaan nimellä Sotaromaani.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Upseerit
[muokkaa] Koskela
- Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.
- Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä mukuloita.
- Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa.
- Ois paree että seisositten. Se on nimittäin se pienimmän riesan tie.
- Perkele. Minä vedänkin vaihteen kakkoselle.
- Minä tunnen miehen.
- Mikäs saatanan portsari sinä olet?
- No terve miestä. Hellurei pojaat... Mihin mennään?
- Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.
[muokkaa] Muut upseerit
- Sopii sopii, aina epäillä sopii, mutta tankki se on siitä huolimatta. Mutta kas, kas kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että. (Kaarna)
- Koitetaanpas uudelleen, vänrikki, kyllä se siitä lähtee! (Kaarna)
- Sanokaa mitä sanotte. Tankki se on. Piru. (Kaarna)
- No mikäs täällä? Mitäs minä näenkään? Nythän te olette vallan erehtyneet, pojat. Aijaijaijai pojat, eihän sotaa tällä tavalla käydä, eeei. Eihän tämmöisestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa. (Kaarna)
- Hakkaa päälle, Pohjan Poika! (Kaarna, Kariluoto)
- Mikäs se pahan tappas? (Kariluoto)
- Tämä päivä tietää Määtän pojalle toista natsaa. Ja kyllä se kiitti sinultakin. Asumaniemi sai vain niin ikävän kiitoksen. (Jalovaara)
- Antaahan tyttö, jos se äitiinsä tulee, ja jos se taas isäänsä tulee, niin suorastaan pyytää. (Kaarna)
[muokkaa] Aliupseerit
[muokkaa] Hietanen
- Mihin täst sit ollenkka lähretä? Vissii helvettii ast?
- Älä karot toivorikkauttas! Kyl maailmas rätei ja lumpui piissa!
- Nys'sää vast oikke suuri valhei juttele.
- Kuulkka poja, kuulkka poja, mitä mei'jä Yrjö-poik' puhhu! Nyt sää vast oikke äläkä päästit! Sää vissi luule, et mää ole ahvena, ku mul o hartiat köyrys
- Anta soitta nii saatanan taval!
- Tulta munil!
- Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui?
- Mää ole ahvena, mää olen hiilest tehty ahvena. Tulkka onkel, poja.
- En mää täsä syylissi kaippa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.
- Kattoka poja! Mää ole lentokone.
- En mää muist yhtikäs mittä. Mut korviket kiahuma! Täyty saar jotta. Mun suullan on vissi joku syäny kissanpaska.
- Valmistauttuka poja kualema kori, uskonno ja isänmaan pualest. Taas Suomen karhu elämöi, se nost kämmentäns ja löi.
- Ei jumalaut! Mää en millän lakka ihmettelemäst et kui mies tommotti pitä kaike romu takanans. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä. Mut kuin helvetin taval lumpui? Ei, mää olen mahrottoman hämmästyny. Mää ihmettelen kauhiast tämmöst. Mää ole niinku klapil päähä lyäty.
- Tässä näyttä olevan kauhia mysteeri. Oikke semmone mysteerinäytös. Kuis kuallu voi ampu ittiäs? Ei jumalaut.
- Se oli sit olevanas naamio...
[muokkaa] Rokka
- No Rokkaha mie, Antero on etunimi. Antiksha minnuu on sanottu koko ikkäi ja niihä mie sanon itekkii.
- Kyl myö ain toimeen tullaa. Elä sie suotta hättäile. Kato hää on kovin nuar. Kyllä myö ollaan ennenki toimeen tultu.
- Sankarloiha myökii Tassun kans. Mut ai perkele, ku ampuut tykkilöil. Tuonne myö männää koht.
- Myö ei olla tääl kuolemas, vaan tappamas.
- Elä sie Tassu suotta ryntäile. Kyl myö päästää Kannaksel vähemmälki.
- Kuule, vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä? Täs siul on sellane.
- Upseer ies. Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa. Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just.
- Tuo perkele se tuol närree takan, sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.
- Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia.
- Etsie minnuu tunne? Miehä oon Roka Antti Kannakselt. Entine pienviljelijä, nykyne Tikkakoske mannekiini.
- Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii. (Rokan vastaus, kun Hauhia kysyy tältä, miltä tuntuu ampua ihmistä)
- Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on.
- No siehän sälli oot.
- Hittook työ miestä sillee raahaatta? Mikä siun on? Onk hyö lyöneet sinnuu?
[muokkaa] Lehto
- Saatanan tonttu, mä sotken sut suohon.
- Saatanan paskiainen! Mitä sä siinä irvistelet?!
- Voi rupee poraamaan, kurja!
- Mistäs tässä nyt nälkä olis, ku eilen aamulla vasta syötiin.
- Ei täällä auta itku. Saatanallinen ralli päälle vaan. Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu.
- Olosuhteisiin nähten olis suotavaa, että sä et potkaisisi sitä mun pakkiani nurin! (Lehto komppanian vääpelin sanottua, että olosuhteisiin nähten ruoka on hyvää)
- Saatanan kierosilmä, tähtää alemmaksi!
- Ettekö te saatanat saa henkeä pois?
- Saatana, minun tekisi mieleni vetää sinua, mutten ilkeä.
- Minä en jumalauta pelkää tuommoista kekkulia!
[muokkaa] Lahtinen
- Helevetin keskonen se siinä kukkoilee... senkin riukusääri!
- On, on perkelettä. Tulis vaan kuula ja tappas. Kyllä sitten pitää olla hommaa.
- Nyt alko puuristin tienuu.
[muokkaa] Muut aliupseerit
- Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan. (Kers. Penttinen)
- Ei täs ehri saappahia jakamahan. Ja kapukin määräilöö niinkuun oltas Amerikas, johna tavaraa on enemmän kuin tarvitahan. Mutta aina vain verotahan kapuhun ja se käsköö antamaan mitä kukin poraa. (Mäkilä)
- Kyl kai sitä jokanen haluis herran kamppahis kulkia. (Mäkilä)
[muokkaa] Miehistö
[muokkaa] Riitaoja
- Jos kääntää niin täällä on.
- Ei soa sanoa! Lääkintämiehekkin veet silmissä.
- En irvistele, herra alikersantti. Pelottaa, herra alikersantti. Se kun vinkuu!
- Ehtäille männöö vielä.
- Älkää, älkää, en minä mitään pahaa.
[muokkaa] Vanhala
- Perskarvat! Hihihi! Perskarvat! Hihihihii!
- Lapualaiset on tapettu jo aikoja sitten. Nyt on laihialaiset menos!
- Tuu sä hakeen leipäs päälle voita.
- Kuopion potkukelkkapataljoona, khihihi.
- Tulis kauheita lähitaisteluita, sais Rahikainenkin Mannerheim-ristin! (Vanhala keskustelussa siitä jos venäjän naiset tulis sotimaan)
- Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen! Hihhiihii!
- Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.»
[muokkaa] Honkajoki
- Puskaryssä... anteeksi... pensasneuvostoliittolainen.
- Kieltämättä onneton tapaus
[muokkaa] Rahikainen
- Ja mun Katjusa on sielä!
- Siellä se herne toverijaan ehtii, mutta turhaa on työnsä.
- Silmät kattoo niin kieroon, että keskiviikkona näkee molemmat sunnuntait. (Sotaromaanissa)
- Mittäs si ol?
- Saitahan tuo oli eläissään, vaan eipä kuollessaankaan tapojaan muuttanu.
- No ei ny sentään kirjotuslehtiötä. Tytöt ne herkii antamasta jos ei lemmestä lurita.
- Tais pa tulla seisottava.
- Tokko mie tuon tytön kauniita silmiä ennee suan nähä millonkaa.
- Ja rinnat sill on ennennäkemättömät! Minkälaiset sull on?
[muokkaa] Määttä
- Meill ei oo ratiota.
- Iäntä tai ei, saman tuo tekköö
- Vaan hyvin on korkea tuo pilvi, jonka pommi tekköö.
- Otahan mie jalustan.
[muokkaa] Korpela
- Älä sää musta huolehdi. Mä oon ikäni hevosta ajanu. Pidä vaan ittestäs huoli!
- No on siin paperit. Pitäs nimi tiätää!
- Ei sitä o ennenkä pruukattu pyhänä paskaa kantaa!
[muokkaa] Salo
- Uuet saappaat pitäs saada! Kapteeni käski! Mutta kapteeni käski! Katsotaan!! (Salo)
[muokkaa] Asumaniemi
- Miss on niit ryssii ett voi ryhtyy tappaan!
- Hei tsiigatkaa, kundit! Mä osasin!
- Tuol mutkan takana on slobo!
- Yhtä puuttuu sano Piru kun kusiaisia luki.
[muokkaa] Viirilä
- Inariin susia naimaan.(Viirilä evl Karjulan kysyessä mihin sotilas on menossa perääntymisvaiheen aikana. Tämän jälkeen Karjula ampuu Viirilän.), (Tuli mies Arimatiasta ja vetäs v...n päähänsä.)
[muokkaa] Pitkät lainaukset
- - Nyt juur. Täl hetkel Hietasen poika astu ulkomail.
- Venäjällä ollahan pojat, sanoi Salo.
Lahtinen ontui äreänä, mulkoillen kulmiensa alta toisia ja murisi:
- Niin ollaan. Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan rosvoretkellä. Että sen tiedätte.
- Rosvoretkellä, rosvoretkellä, ärähti Sihvonen vihaisesti.
- Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuuttaan varjelee, kun rajoja siirtelevät.... Rosvoja, rosvoja....khy....khy.
- Usot sie jot myö uitiin? (Rokka Jalovaaralle)
- Eipä tuota käy kieltäminen. Ainakaan ennenkuin saan kuivat vaatteet päälle (Jalovaara Rokalle)
- - Te menette aliupseeritupaan kuten muutkin, onko selvä? - Illalha tuo nähhää. Enkä mie täs sellasest käy kinailemaa, mut sano kuule luutnantti, millo myö aletaa saamaa lommii. Miekii tääl perreelline mies olt jo monta kuukautta. Puulat sie jos mie jätän anomuksen? Jälleen kerran Lammio joutui epätietoiseksi siitä, puhuiko Rokka noin yksinkertaisesti vai irvistelikö hän. Joka tapauksessa Lammio kuitenkin suuttui sinuttelusta ja sanoin: - Alikersantti Rokka. Me emme tietääkseni ole tehneet sinunkauppoja. - Eihä myö olla, mut tehhää pois. Anterohan mie oon. Minun saap sinutella ain. Miehä sinuttelen sinnuu ilmankii ko sie oot nuoremp mies ko mie."
- Jos keäntää, niin sattuuko kohalleen? (Riitaoja kysyy Koskelalta)
- No ei kai nyt sentään umpimähkään, pitkin metsää. (Koskela vastaa Riitaojalle)
- Sepä hyvä. Ei tiiä meistä mittään! Jäniksiä luulee olevan! (Riitaoja)
[muokkaa] Muut
- Tuo jos se linjaan ilmestyy, niin se kuolee. Ellei edestäpäin satu, niin takaa sattuu. (konekiväärikomppanian miehet luutnantti Lammiosta)
- He olivat hävinneet. Saaneet rangaistuksen. Mistä se oli tullut, siihen tulisi varmasti monenlaisia vastauksia. Eräs myönteinen seikka siinä asiassa sentään oli. Kohtalo oli vapauttaut heidät kaikesta vastuusta antamalla heille selkäsaunan. Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista jotka kerran olisivat vaatineet hyvityksen. (Kertoja)
- Kerran hän yritti nousta kyynärpäittensä varaan, mutta ruumis lysähti velttona ojan pohjaan ja Ville Vaitelias oli kuollut. (Kertoja, Koskelan kuolema)
- Niinkuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia. Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä, mutta järkähtämättä hän poltti metsää niin laajalta alueelta kuin katsoi tuleviin tarkoituksiinsa sopivaksi. Muuan eversti huomasi ensimmäisenä miten pitkälle oli ulottunut kaikkivaltiaan katse. Hän oli erään armeijakunnan esikuntapäällikkö, ja joukkoja sijoitellessaan hän huomasi paloaukean erittäin sopivaksi majoituspaikaksi. (Kertoja, kirjan alussa)
- Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia. (Kertoja, kirjan loppu)