A. J. P. Taylor
Alan John Percivale Taylor (25. maaliskuuta 1906 – 7. syyskuuta 1990) oli englantilainen historioitsija.
Sitaatteja
[muokkaa]- Mielestäni emme opi historiasta mitään muuta kuin ihmisten käyttäytymisen äärettömän monimuotoisuuden. Tutkimme sitä samalla tavoin kuin kuuntelemme musiikkia tai luemme runoutta, huviksemme, emme oppiaksemme.
- The Troublemakers: Dissent over Foreign Policy, 1792–1939 (1957)[1]
- ”Väistämättömyys” on taikasana, jolla voi lumota varomattomat. Vain kuolema on väistämätön. Muuten mikään ei ole väistämätöntä ennen kuin se tapahtuu, ja kaikki on väistämätöntä, kun se on tapahtunut. Historioitsija käsittelee menneitä tapahtumia, ja siksi hänelle kaikki historia on väistämätöntä. Mutta nämä menneet tapahtumat olivat kerran tulevaisuudessa, ja silloin ne eivät olleet väistämättömiä.
- War by Time-Table: How the First World War Began (1969)[1]
- Historioitsijat voivat joskus selittää tai ainakin keskustella jonkin suuren tapahtuman välittömistä syistä. Sen lisäksi he voivat tehdä tuskin muuta kuin päätyä siihen latteuteen, että jokainen sukupolvi on jossain määrin vastuussa siitä, mitä tapahtui sen jälkeen. Tällä tavoin voimme lopulta päätyä järjettömään johtopäätökseen, että muinaiset roomalaiset olivat vastuussa ensimmäisestä maailmansodasta, koska he eivät onnistuneet sivistämään germaaneja. Tätä kutsutaan joskus historiasta oppimiseksi.
- The New York Review of Books, Vol. V, No. 1 (1965)[2]
- Heidät kaikki oli kasvatettu, kuten meidät edelleen, uskomaan ”pelotteeseen”. Luja päättäväisyys, valmius uhata sodalla, estäisi sodan. Joku valta antaisi aina periksi. Näin tapahtui yleensä, itse asiassa niin usein, että menetelmän viisaus tuntui varmalta. Vuonna 1914 kaikki vallat, eri syistä, odottivat periksi antamista vastapuolelta.
- The New York Review of Books, Vol. V, No. 1 (1965)[2]
- Historia tihenee kun se lähestyy nykyaikaa: enemmän ihmisiä, enemmän tapahtumia ja enemmän niistä kirjoitettuja kirjoja. Todisteita säilytetään enemmän, ja usein – on houkutus sanoa – liikaa. Rappeutuminen ja tuho ovat tuskin aloittaneet hyvää tekevää työtään.
- English History 1914–1945 (1965)[1]
- On aina houkuttelevaa sanoa, kun omassa maassa on poliittista tyytymättömyyttä, että se on jonkin toisen maan eikä oman hallituksen syytä.
- How Wars Begin (1979)[1]
- Suuret armeijat, jotka oli koottu turvallisuuden takaamiseksi ja rauhan säilyttämiseksi, veivät kansakunnat sotaan omalla painollaan.
- The First World War: An Illustrated History (1963)[1]
- Jälkikäteen ajateltuna, vaikka monet olivat syyllisiä, kukaan ei ollut syytön. Poliittisen toiminnan tarkoituksena on tarjota rauhaa ja vaurautta, ja tässä jokainen valtiomies epäonnistui, kuka mistäkin syystä. Tämä on tarina ilman sankareita ja ehkä jopa ilman roistoja.
- The Origins of the Second World War (1961)[1]
- Ihmisten virheet kuitenkin muokkaavat historiaa yleensä enemmän kuin ihmisten pahuus.
- The Origins of the Second World War (1961)[1]
- Mikään sota ei ole väistämätön ennen kuin se syttyy.
- The Struggle for Mastery in Europe 1848–1918 (1954)[1]
- Tehtävämme historioitsijoina on herättää menneet konfliktit henkiin, ei valittaa tuomiosta tai toivoa toisenlaista. Minua hämmensi, kun vanha mestarini A. F. Pribram, erittäin suuri historioitsija, sanoi 1930-luvulla: ”Ei ole vieläkään selvää, olisiko Habsburgien monarkia voinut löytää ratkaisun kansallisuusongelmiinsa.” Kuinka voimme saada selville jotakin, mitä ei tapahtunut? Taivas tietää, että meillä on jo tarpeeksi vaikeuksia saada selville, mitä tapahtui. Tapahtumien kulku johti siihen, etteivät Habsburgit löytäneet ratkaisua kansallisuusongelmiinsa. Se on kaikki, mitä tiedämme tai mitä meidän tarvitsee tietää. Aina kun luen lauseen: ”on jätettävä historioitsijoiden päätettäväksi, toimiko se ja se oikein”, suljen kirjan, sillä kirjoittaja on siirtynyt historiasta mielikuvitukseen.
- The Troublemakers: Dissent over Foreign Policy 1792–1939 (1957)[1]