Kolot

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  • Asuupa aivan lähelläsi Muru, Tuurin Paratiisitielle rakennetun hevosenkenkäpatsaan luona neliapiloiden kukkiessa syntynyt lumivalkoinen, pyöreä ja ylisöpö turkiseläin, joka nuolee itsensä putipuhtaaksi kuusi kertaa päivässä. Murun koti, Olokolo, sijaitsee syvällä rauduskoivun alla.
  • Viereisen kuusen juurella on Murun parhaan ja toistaiseksi ainoan ystävän, takatalvella toukokuussa Peränteen peräkorvessa syntyneen munanmuotoisen, pörröisen ja pikimustan Purun onkalo, jonka nimi on Alastaipaleen Sotku. Leskenlehdet palelivat. Puru putsaa takkuisen turkkinsa korkeintaan kerran viikossa – jos sille päälle sattuu.
  • Muru on tehnyt petinsä tupasvilloista, saniaisista ja sammalista, Puru havunneulasista, naavasta, nokkosista ja ruusuista. Kumpikin syö lehtiä, marjoja ja vihanneksia. Siksi niillä on vain pikkuruiset hampaat. Osaavat ne kuitenkin puolustautua, eivät ne mitään reppanoita ole: Muru kykenee tuijottavalla katseellaan jähmettämään vihollisen pariksi tunniksi, Puru pystyy päästelemään pepustaan sellaisia paukkuja, ”PPRRPP!”, että uhkaaja pyörtyy vartiksi. Vahingossakin vapautuu pieruja toisinaan – siksi Muru on nukkunut monet ylimääräiset päiväunet. Puru jos päättäisi kaasutella sydämensä kyllyydestä, Suomen ilmasto lämpenisi Afrikan tasolle ja kaikki sairastuisivat unitautiin.
  • Yrittivät ne kerran yhdessä asua, mutta yhden yön kokeiluksi se jäi. Muru paasasi Purulle siivottomuudesta, Puru moitti Murua pumpulissa kasvaneeksi. Pettuletut eivät söpöliinille maistuneet. Ulkosalla yhteispeli kuitenkin sujuu suuremmitta ongelmitta. Silloin he usein huutavat yhteen ääneen: ”Muru sekä Puru, poissa pysyy suru!”. Kerran kesällä Puru jopa sitoi Murulle kimpun horsmista ja siankärsämöistä, ihanimmista tietämistään kukista. Muru havaitsi kohta kimpussa karvaisia, vihreäsilmäisiä toukkia, ja viskasi Purun käännettyä selkänsä ”rehut” tunkiolle.

(Risto Rekola: Muru ja Puru)