Leikit

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  • Kesäisin ystävykset viihtyvät elämysradalla:
  • On reitillä puhallusputkinotko / ja kumean kaamea kaikurotko, / kuperkeikkalätäkön litiläiske, / kantelupukilla mittelön mäiske.
  • Edessä askelmerkkioja! / Tässä vaaditaan vahvoja jalkoja.
  • Jos kolhaisee kompastuskiveen varpaan, / lohdun tarjoaa itkumuuri varmaan. / Jos putoaa hymykuoppaan, ei haittaa: / se naurunurmikkoon kierimään laittaa.
  • Kuiskauspensas salat kuulee, / huutokannon päällä tuulee!
  • Ei pururadalla hammasta purra: / juostaan ilokivelle eikä surra! / Hei, kumpi osuu käpytikkatauluun? / hän puhkeaa riemuisaan voitonlauluun.
  • Hemmottelukylvyn luo / kutsuu terveysturvesuo. / Voisi haukotushyllykalliolla / pienten päivätorkkujen hetki olla…
  • Oksakeinu antaa sylin, / sieltä näkymä on ylin.
  • On maagillinen tassuteatteri / tien pää, jos näyttämölle vetää veri. / Eikä taiteilijaa vie vararikkoon, / jos ateljeensa luo maalaussavikkoon.
  • Mihin päädymme saapuessa ehtoon? / Juoksuhaudasta hienoon hietakehtoon.

(Tuija Kuha: Muru ja Puru)

  • Talvisin kavereiden mielihommaa on vieriä mäkeä alas sylitysten. Suojasää on paras: silloin niiden ympärille muodostuu laskiessa valtava lumipallo, jonka sisältä on jännittävää kaivautua päivänvaloon. Murun lyhyillä jaloilla on vaikea kiivetä rinnettä. Purun koivet ovat kuin luodut ylämäkiä varten, vain jänikset pärjäävät sille nousunopeudessa. Sen tähden Puru kantaa Murua usein reppuselässä. Laaksoon syntyy kokonainen lumipalloryväs, jolle annetaan yhteistuumin nimeksi Älykylä. Ne kaivavat lumeen labyrintin. Siinä on kiva leikkiä hippaa ja aarteenkätkemistä. Kerran kumppanukset kaiversivat toisilleen jääsormukset ja vannoivat ikuisen rakkauden valan. (Risto Rekola: Muru ja Puru)