Marsilaiset

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Colour sketch of a spaceship creating crop circles.jpg
  • ”Olemme Mr ja Mrs Marsista, Marsun kääntöpiiriltä, siis melkein naapuristanne”, sanoo toinen, ”emmekä tahdo teille mitään pahaa”. Tunnelma vapautuu. Maan asukit kuuntelevat kiinnostuneina vieraiden tarinaa. ”Pari miljardia vuotta sitten Mars-planeetan tieteilijät kehittivät lääkkeen, jonka avulla kukaan ei enää vanhentunut. Aluksi kaikki sujui hyvin, joka marsilaisiikka oli onnellinen. Vähitellen pallomme täpötäyttyi, elintila loppui. Siinä vaiheessa kun asukkaita oli kolmessa kerroksessa päätimme häipyä. Miten voi elää siedettävästi kun pitää koko ajan miettiä kolhiiko liikkuessaan muita? Soittoäänet, ainainen räpätys, kikatus, kutitus ja älylaitteiden räplääminen hitsaavat hermoja, vaikka nuo koneet mahdollistavat yhteydet toisiin kansankerroksiin. Ja vastavihitty pari kaipaa yksityisyyttä. Ei muuta kuin lieriöön ja avaruuteen! Itse asiassa enoni suositteli tätä mahdollisuutta, niin Marsin perusteelliset kiitokset hänelle!”.
  • ”Läksimme etsimään rauhaa ja hiljaisuutta. Maapallolle matkustimme ensimmäiseksi. Pyrstötähti oli juuri törmännyt siihen ja lohkaissut kuun maan kiertolaiseksi. Tellus ei ollut tuohon aikaan kelvollinen paikka asua, niinpä jatkoimme matkaa kautta Jupiterin. Ruokaa kasvatimme avaruusaluksessamme; marsipaanin, herkuista parhaimman, valmistaminen kestää vain kaksi minuuttia. Vettä ja happea keräsimme planeetoilta ja meteoriiteilta. Suunnistimme kohti suurinta tähteä. Lähestyessämme sitä se äkkiä räjähti! Oikeastaan tähti oli posahtanut jo miljoonia vuosia aikaisemmin, mutta valo kulkee hitaasti kuin etana. Näemme tähtitaivaan sellaisena kuin se oli ammoin, monet tähtöset ovat oikeasti jo sammuneet. Siksi eksyimme ja harhailimme avaruudessa ikuisuudelta tuntuvan ajan ja melkein menetimme toivomme. Ei vaisinkaan, narrasimme! Olimme jättäneet jälkeemme marsipaanimuruvanan, ja avaruusaluksemme herkät reseptorit pystyivät seuraamaan sitä”. Marsilaiset pyyhkivät yhteensä kuudesta silmästään naurun oranssinvärisiä kyyneleitä. Purun ja Murun silmät kostuvat myös, myötätunnosta ja ilosta. Itkemistä ei pidä vähätellä, ”tippa linssissä”, ”vollottaa” tai ”pillittää” eivät ole sopivia sanontoja.
  • ”Parisuhdettamme koeteltiin, vaikka meillä oli loputtomasti laatuaikaa toisillemme. Sama naama alkaa ärsyttää kun sitä katselee vuosimiljoonasta toiseen, jopa rypyt olisivat tuoneet vaihtelua, mutta kun aina pitää pysyä samannäköisenä - mikä vitsi: Koskaan et muuttua saa! Tuli myös riitaa arkiaskareista, kumman vuoro on imuroida tähtipölyt ja viedä lemmikkimarsut avaruuskävelylle. Roskapussit piti muistaa tyhjentää mustiin aukkoihin, ettei avaruutemme saastuisi. Go-pelin ja shakin kaikki mahdolliset siirrot kartoitettiin. Muistelmia kirjoitimme, mutta niistä tuli liian samanlaiset. Onneksi huomasimme, että musiikkia voi muunnella rajattomasti! Kiitos sille, muussa tapauksessa beibi olisi vetäytynyt vastapäiseen lieriön osaan! Niin pääsi kerran tapahtumaan: muija oli ottanut marsperästä mukaan rakastamansa köynnöksen, jonka minä, älykääpiö, kitkin kertomatta suunnitelmastani siipalle, kasvi mielestäni vaaransi aluksen rakenteet. Huh sitä sadan vuoden mykkäkoulua! Minua heitettiin sormuksella, onnistuin väistämään, mutta painottomassa tilassa se kimpoili ja olisi kimpoillut kuukausia ellen olisi siepannut tuota ikuisen avioliiton symbolia pesäpalloräpylään”.
  • ”Lopulta havaitsimme sinisen planeetan, teidän Telluksenne! Laskeuduimme, ja siivekäs hirviö melkein vei meidät ties minne. Meillä on suunnaton koti-ikävä, kaipaamme keltaisia meriämme, sinistä ruohoamme ja punaista taivastamme. Punainen tupa ja marsipaanimaa täyttäisivät kaikki toiveemme, mutta onko Marsissa yhä yhtä ruuhkaista kuin lähtiessämme? Siinä tapauksessa jäisimme mielellämme tänne, vaikka kaikki onkin vääränväristä ja jotenkin niin maalaista. Muistamme mainiosti muinaiset listaykkösemme: Aavan taivaan tuolla puolen jossakin on maa, Huomenna kaikki voi olla toisin, Keltainen joki sekä Tähdet, tähdet. Ja musiikista puheen ollen, meillä oli lähdöstä asti aikaa luoda lauluja, haluatteko kuulla parhaan?”. ”Mikäs siinä, kakistakaa ulos!”. (Risto Rekola: Muru ja Puru)
  • ”Nyt taakse tahdon jättää planeettamme ahtaan, / maille avarammille rakkaimpani rahtaan. / Noustaan alukseemme, on aika lähteä! / Kierii lieriömme kohti uutta tähteä. // Hei, mars matkaan! / Tuolla jossakin on maa, / tilaa yllin kyllin, oma rauha asustaa. // Oiva omenaattori tulkkaa oudot kielet, / tunnistamaan auttaa myös muukalaisten mielet. / Ei liikaa korostaa voi vahvaa perustaa: / nyt kunnialla voimme Marsii edustaa. // Hei, marsipaani! / Sitä paljon pakataan. / Matkaevään mahdilla jaksamme mitä vaan! // Hopeisin kyljin uimme halki avaruuden. / Vie meri murikoiden luokse kodin uuden. / Vaan vuosimiljardi – se kaipuun pahentaa, / ei tähdenlennon selkään voi pesää rakentaa! // Oi Marsun kääntöpiiri! / Mistä löydän kaltaisen / siniruohon, punataivaan ja meren keltaisen? // Ymmällämme käymme tähtipolun vartta, / ei koskaan ajan tasalla pysy tämä kartta. / Eksymmekö tiellä, etsimmekö suotta, / kun viive päivitysten on miljoonakin vuotta? // Hei, mars matkaan! / Älä huoli kultasein: / marsipaanimuruista tien kotiin meille tein!”. (Tuija Kuha: Muru ja Puru)
  • Kuuntelijat pitävät sanoituksesta, mutta laulaminen kuulostaa melkein yhtä hyvältä kuin kahden moottorisahan räppi. Tätä ei kuitenkaan sovi ääneen sanoa. Sen sijaan esitystä kehutaan upeaksi, aivan mahtavaksi, fantastiseksi, unohtumattomaksi, ainutlaatuiseksi, ylimaallisen ihanaksi ja korvamadoksi. Osa laatusanoista pitää paikkansa. (Risto Rekola: Muru ja Puru)