Muurahaiset

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  • Puru siirtyy metsikköön. Muurahaiset se tuntee niin hyvin että osaa niiden kieltä, ja juuri nyt on alkamassa kiinnostava väittely, kun teini-ikäinen pätkätyöläismurkku valitsee lyhyemmän korren, mikä saa työnohjaajan raivostumaan. Nuorempi puolustautuu: ”Vetelin keko oli leijonamuurahaisten järjestämä vaihto-oppilasvuoteni kohde. Siellä opetettiin vetämään ruohoa, jotta kämppämme kohoaisi todelliseksi pilvilinnaksi. Miksei täällä oteta mallia Jaskurin metsästä? Asiat voi hoitaa rennostikin, hei kamoon, relaa ees vähän! Sievin naapuriyhdyskunta on paratiisi, sen motoksi valittiin ruoho, rauha ja rakkaus, miksi siis meillä on niin kivikautinen ”Jumala suojelkoon Kuningatarta?”. Ja sienirihmastojen kautta olimme yhteyksissä jopa Simpeleen kekoihin. Punaniskamuurahainen ei uudenlaista ajattelua lainkaan sulata vaan pakottaa alaisensa opettelemaan ulkoa Työmoraalilaulun, jota on hoilattu Adam Antin ajoista alkaen: (Risto Rekola: Muru ja Puru)
  • ”Ota oppi, murkku nuori, / kuinka nousee neulasvuori. / Nouki neuvo, murkku laiskin, / miksi töitä päivät paiskin! // Ken tämän toimen halventaa / ei koskaan kestä talven taa: / kupsahtaapi kylmään huuraan / pilkkaaja tuo puuhan uuraan. // Kautta kaiken vaivan, valveen / valmiiksi saan pesän talveen. / Korren korren perään kannan / poikki rannan kuuman sannan. // Tämän tietää timmi tiimi, / jalka nousee, rimmaa riimi: / yhteistyö on vahvin liima, / tiivis koti, poissa viima!” (Tuija Kuha: Muru ja Puru)
  • ”Ja nyt seuraat kiltisti tekemiäni askelmerkkejä suorinta tietä kotiin!”. Teinimuurahainen tarttuu liioitellun tomerasti pidempään korteen, raahaa sen lähimmän mättään taakse, missä raskaan taakan korvaakin kaikkein kevyin: höyhen. (Risto Rekola: Muru ja Puru)