Rannat

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  • Auringonnousun puolella avautuu hiekkaranta nimeltä Suvilahti. Eläintemme tapana on tehdä siellä hiekkakakkuja urheilupokaaleilla, jotka rakastava perheenisä on lapsilleen leluiksi luovuttanut. Nyt ei leikkiminen onnistu, koska tuo pitkä mies makaa selällään rantavedessä. Nuorin tyttäristä kirkuu pelkäävänsä kaloja, joten isä vakuuttaa olevansa kalapato, jotta lapset voisivat pulikoida pelotta. Kaverukset kuuntelevat korvat höröllä, miten isukki kertoo mitä kauneimmalle tytölle, jolla on oranssinvärinen hellehattu kultakutreillaan, jääkaudesta. Mitähän sana mahtaa tarkoittaa ja miten se liittyy kuumaan kesäpäivään? Perheenäiti pesee mattoja kauempana järvessä. Nyt hän kahlaa lähemmäksi ja suutelee aika joutilasta aviomiestään. Sitten vaimo hakee mehukannun, jäitä ja mukeja, on lasten mehuhetki. No, ehkä huomenna ystävämme pääsevät pokaalileikkeihin – jos jaksavat herätä yhtä aikaa auringon kanssa.
  • Auringonlaskun puolella on Purun suosikkiranta, Savilahti. Savi värjää rantahiekan harmaaksi ja tekee siitä tavallista santaa kovempaa. Aallot tuovat usein paksun kerroksen mustaa mönjää, kuollutta kaislaa, jota Puru nuuhkii hurmioituneena. Murua tuo tapa ällöttää. Keskelle rantaa laskee pieni puro. Sen patoamisesta Puru tykkää, se katselee kuinka vesi nousee ja lopulta murtaa padon. Tuhotulvan alle jäävät muurahaiset kokevat vedenpaisumuksen vailla arkkia ja ilmastonmuutosta, ne joutuvat soutelemaan lehdillä. Savilahdesta löytyy myös teräviä kallioita syvine rotkoineen ja vuonoineen.
  • Toinen Purulle mieleinen jäynä on kaivaa santaan pieniä kuoppia. Sillä aikaa kun Muru ottaa aurinkoa Puru näkee muurahaisen putoavan kuopan pohjalle. Se manaa muurahaishapokkaasti , kun hieno hiekka vierii sen pikkuruisten jalkojen alta. Toki se lopulta pääsee ylös ja jatkaa kiukkuisena matkaansa. Sananlasku ”joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen putoaa” ei tällä kertaa pidä paikkaansa.

(Risto Rekola: Muru ja Puru)