Ero sivun ”Johan Ludvig Runeberg” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uudelleenohjaus sivulle Aleksandre Koltšak |
p Käyttäjän Sankaritar VIII (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Nysalor tekemään versioon. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Johan Ludvig Runeberg 1875.jpg|thumb|Johan Ludvig Runeberg poikansa Fredrikin ottamassa valokuvassa vuonna 1875]] |
|||
#REDIRECT [[Aleksandre Koltšak]] |
|||
'''Johan Ludvig Runeberg''' (5. helmikuuta 1804 – 6. toukokuuta 1877) on Suomen kansallisrunoilija. Hänen vaimonsa oli kirjailija [[Fredrika Runeberg]]. |
|||
== ''Saarijärven Paavo'' == |
|||
* ”Paavo-parka, poloseni! Ota sauva, hylkäs meidät Herra; kolkko miero, nälkä kauheampi”. |
|||
** Paavon vaimo miehelleen runossa ''Saarijärven Paavo'' (''Maamme kirja'', 1876, suom. Johan Bäckwall). |
|||
* ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. Pane leipään puoli petäjätä, minä laitan ojat leveämmät, mutta tulon toivon taivahasta”. |
|||
** Paavo vaimolleen. |
|||
* ”Vaimo, vaimo! ''sit’'' ei kuri saada, jok’ ei hylkää toista hädässänsä. Pane leipään puoli petäjätä, veihän vilu tou’on naapurimme”.” |
|||
** Paavo vaimolleen. |
|||
== ''Vänrikki Stoolin tarinat'' == |
|||
* ”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.” |
|||
** "Sven Dufva", ''Vänrikki Stoolin tarinat'' (suom. [[Paavo Cajander]]) |
|||
* ”Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinnä käymätt’ olla voi tiet’ isäin astumaan.” |
|||
** "Sotilaspoika", ''Vänrikki Stoolin tarinat'' (suom. [[Paavo Cajander]]) |
|||
== ''Salaminin kuninkaat'' == |
|||
* Kaikk’ ompi vaiheenalaista ja pettävää,<br/>Vaan oikeus on muuttumaton ainiaan. |
|||
** Leontes näytelmässä ''Salaminin kuninkaat'' (1880, suom. K. Kiljander) |
|||
== Lyyrillisiä runoelmia == |
|||
* Tuuli yltyy riehumaan,<br/>Mastot täyttyy purjeillaan,<br/>Laiva lähtee kaukoteille,<br/>Herra ties kons’ ehtii meille! |
|||
** ”Merimiehen morsian”, ''Lyyrillisiä runoelmia'' 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin ''Murgrönan'' yhtenä mottona. |
|||
* Näin ruusun, suvipäivän lapsosen,<br/>Kukassa loistavan ens’ aikojaan,<br/>Punaisna poski, umpuss’ uneillen<br/>Viattomuudestaan ja rauhastaan. |
|||
** ”Kukan kohtalo”, ''Lyyrillisiä runoelmia'' 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin ''Murgrönan'' yhtenä mottona. |
|||
{{Wikipedia}} |
|||
[[Luokka:Kirjailijat|Runeberg, Johan Ludvig]] |
|||
Versio 6. kesäkuuta 2007 kello 18.54
Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 – 6. toukokuuta 1877) on Suomen kansallisrunoilija. Hänen vaimonsa oli kirjailija Fredrika Runeberg.
Saarijärven Paavo
- ”Paavo-parka, poloseni! Ota sauva, hylkäs meidät Herra; kolkko miero, nälkä kauheampi”.
- Paavon vaimo miehelleen runossa Saarijärven Paavo (Maamme kirja, 1876, suom. Johan Bäckwall).
- ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. Pane leipään puoli petäjätä, minä laitan ojat leveämmät, mutta tulon toivon taivahasta”.
- Paavo vaimolleen.
- ”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada, jok’ ei hylkää toista hädässänsä. Pane leipään puoli petäjätä, veihän vilu tou’on naapurimme”.”
- Paavo vaimolleen.
Vänrikki Stoolin tarinat
- ”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.”
- "Sven Dufva", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)
- ”Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinnä käymätt’ olla voi tiet’ isäin astumaan.”
- "Sotilaspoika", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)
Salaminin kuninkaat
- Kaikk’ ompi vaiheenalaista ja pettävää,
Vaan oikeus on muuttumaton ainiaan.- Leontes näytelmässä Salaminin kuninkaat (1880, suom. K. Kiljander)
Lyyrillisiä runoelmia
- Tuuli yltyy riehumaan,
Mastot täyttyy purjeillaan,
Laiva lähtee kaukoteille,
Herra ties kons’ ehtii meille!- ”Merimiehen morsian”, Lyyrillisiä runoelmia 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin Murgrönan yhtenä mottona.
- Näin ruusun, suvipäivän lapsosen,
Kukassa loistavan ens’ aikojaan,
Punaisna poski, umpuss’ uneillen
Viattomuudestaan ja rauhastaan.- ”Kukan kohtalo”, Lyyrillisiä runoelmia 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin Murgrönan yhtenä mottona.
