Ero sivun ”Johan Ludvig Runeberg” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 72.167.203.129 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Johney tekemään versioon. |
|||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
* ”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.” |
* ”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.” |
||
** "Sven Dufva", ''Vänrikki Stoolin tarinat'' (suom. [[Paavo Cajander]]) |
** "Sven Dufva", ''Vänrikki Stoolin tarinat'' (suom. [[Paavo Cajander]]) |
||
* ”Hyv' on", hän huutaa, "niin, kas niin, sa poika urhoinen, äl' yli päästä perhanaa, niin, vielä hetkinen! Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi. Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti."” |
|||
**"Sven Dufva", ''Vänrikki Stoolin tarinat'' (suom. [[Paavo Cajander]]) |
|||
* ”Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinnä käymätt’ olla voi tiet’ isäin astumaan.” |
* ”Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinnä käymätt’ olla voi tiet’ isäin astumaan.” |
||
Versio 2. maaliskuuta 2009 kello 14.52
Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 – 6. toukokuuta 1877) on Suomen kansallisrunoilija. Hänen vaimonsa oli kirjailija Fredrika Runeberg.
Sitaatteja
Saarijärven Paavo
- ”Paavo-parka, poloseni! Ota sauva, hylkäs meidät Herra; kolkko miero, nälkä kauheampi”.
- Paavon vaimo miehelleen runossa Saarijärven Paavo (Maamme kirja, 1876, suom. Johan Bäckwall).
- ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. Pane leipään puoli petäjätä, minä laitan ojat leveämmät, mutta tulon toivon taivahasta”.
- Paavo vaimolleen.
- ”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada, jok’ ei hylkää toista hädässänsä. Pane leipään puoli petäjätä, veihän vilu tou’on naapurimme”.”
- Paavo vaimolleen.
Vänrikki Stoolin tarinat
- ”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.”
- "Sven Dufva", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)
- ”Hyv' on", hän huutaa, "niin, kas niin, sa poika urhoinen, äl' yli päästä perhanaa, niin, vielä hetkinen! Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi. Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti."”
- "Sven Dufva", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)
- ”Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinnä käymätt’ olla voi tiet’ isäin astumaan.”
- "Sotilaspoika", Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)
Salaminin kuninkaat
- Kaikk’ ompi vaiheenalaista ja pettävää,
Vaan oikeus on muuttumaton ainiaan.- Leontes näytelmässä Salaminin kuninkaat (1880, suom. K. Kiljander)
Lyyrillisiä runoelmia
- Tuuli yltyy riehumaan,
Mastot täyttyy purjeillaan,
Laiva lähtee kaukoteille,
Herra ties kons’ ehtii meille!- ”Merimiehen morsian”, Lyyrillisiä runoelmia 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin Murgrönan yhtenä mottona.
- Näin ruusun, suvipäivän lapsosen,
Kukassa loistavan ens’ aikojaan,
Punaisna poski, umpuss’ uneillen
Viattomuudestaan ja rauhastaan.- ”Kukan kohtalo”, Lyyrillisiä runoelmia 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin Murgrönan yhtenä mottona.
