Ero sivun ”Juhani Aho” versioiden välillä

Wikisitaateista
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jepse (keskustelu | muokkaukset)
luokka
Watti (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 29: Rivi 29:
{{DEFAULTSORT:Aho, Juhani}}
{{DEFAULTSORT:Aho, Juhani}}
[[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]]
[[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]]
[[Luokka:Kuolleet henkilöt]]

Versio 15. maaliskuuta 2013 kello 18.27

Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Juhani Aho (syntyjään Johannes Brofeldt, vuodesta 1907 Juhani Aho; 11. syyskuuta 1861 Lapinlahti − 8. elokuuta 1921 Helsinki) oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut ammattikirjailija.

Kotoinen kylyni

  • ”Kun muu maailma minut kerran vieroo luotaan, niin vetäydyn minä sinne [saunaan] verkkoukkona elämään vanhuuteni viimeisiä aikoja.”
    • Lastuja I–III (1920).

Papin tytär

  • ”Olihan häntä [Ellin äitiä] itseään kasvatettu samalla tavalla kuin hän olisi oikeastaan tahtonut kasvattaa Elliä. Mutta sitäpä hän nyt epäili, kummin olisi ollut hänen parempi ... niinkö vai aivan toisin. Ja jos toisin, niin pitäisi hänen mielestään tytön antaa elää ja olla niinkuin hän halusi, iloita, juosta, kiipeillä ja haaveksia, niinkuin halutti ja mieli teki. Mutta ehkä olisi kuitenkin parempi tukahduttaa semmoinen jo alussa, niinkuin hänelle itselleenkin oli tehty ... ettei se pääsisi mieleen juurtumaan koko elämän ajaksi. – Hän itse ei ollut milloinkaan saanut luonnolleen valtaa antaa, ei missään suhteessa. Tuskin oli saanut juostakaan, vielä vähemmin puihin kiipeillä ja olla lentelevinään. Se oli sopimatonta ja se oli syntiä hänen lasna ollessaan. Vaikka ei hän milloinkaan ollut saanut siitä vakuutetuksi itseään. Vaan hänen oli täytynyt silloin ja täytynyt jälkeenpäin. Ei milloinkaan, mitä itse oli halunnut, aina sitä, mitä muut tahtoivat. Ja olihan hän tottunut siihen ja elänyt tähän asti. Olisikohan hänen elämänsä ollut sittenkään parempi, jos olisi saanut omaa mieltään noudattaa, niinkuin muutamat muut tässä maailmassa?... Mutta tämä oli ainakin väärä ajatus ja synnillinen. Ei saisi moittia sitä, mikä on sallittu, eikä kadehtia muita. Kullekin on oma kohtalonsa annettu, ja kunkin täytyy ristinsä kärsivällisesti kantaa. Sitähän hänen olisi pitänyt oppia koko elämänsä kaiken, mutta sitäpä hän ei juuri ollut oppinut. Ei ollut milloinkaan kaikki hänessä tukahdutettu, vaikka hän oli välistä niin luullut. Ehkei oltu häntä kyllin ankarasti jo lapsuudesta... Ehkä olikin siinä syy eikä missään muussa...”
    • Papin tytär (1885).

Lehtikirjoituksia

Realistisesta kirjallisuudesta sananen

  • ”[H]än [nykyajan realisti] tietää, ettei ihaniin unelmiin hurmaaminen kaikkea aikaa kestä. Hän tietää, että aika tulee, jolloin ei unijuoma auta ja jolloin tosiolot ammottavat entisen haaveilijan edessä kahta kauheampina, kuta enemmin hän on ollut niitä huomaamatta. Hän tuntee lukijansa kyllin hyvin, että luulisi voivansa heidän kaikkien vaatimuksia täyttää. Hän tietää, että yksi yhtä tahtoo, toinen toista uutta rakennusta entisen sijaan, mutta sen hän myöskin tietää, että kaikki ne, jotka jotain uutta tahtovat, ne tahtovat ennen kaikkea vanhan alas revityksi. Ja se on ainoa, jolla hän tätä nykyä voi ihmiskuntaa palvella ja siksi hän yksistään sen tekee.”
    • Realistisesta kirjallisuudesta sananen (Kaiku 1885).

Juhani Ahosta sanottua

  • ”Yksi kirjallisuutemme ihmeistä on Juhani Aho, sekä taiteellisesti että kielellisesti. ”Papin tytär” ei häpeä de Maupassantin rinnalla, ja kielellisesti se on havaittavasti samaa kuin nykyinen proosa. Aleksis Kiven ja nuoren Ahon välillä ei ollut kahtakymmentä vuotta..” (Jukka Kemppinen 2006)[1]

Lähteet

  1. Kemppinen, Jukka: Murteet (blogikirjoitus) Kemppinen. 7.4.2006. Viitattu 21.5.2009.