Ero sivun ”Eero Paloheimo” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivusto-muokkaus |
p Käyttäjän 85.76.72.190 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Otrfan tekemään versioon. |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Wikipedia}} |
{{Wikipedia}} |
||
'''Eero Paloheimo''', (s. 14.6.1936 [[w: Helsinki|Helsinki]]) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori. |
'''Eero Paloheimo''', (s. 14.6.1936 [[w: Helsinki|Helsinki]]) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori. |
||
==Sitaatteja== |
==Sitaatteja== |
Versio 24. elokuuta 2015 kello 18.08
Eero Paloheimo, (s. 14.6.1936 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori.
Sitaatteja
- Auto on vanhanaikaisempi kuin lentokone. Sille käy kohta kuin hevoselle. Se sulautuu menneisiin vuosikymmeniin romanttiseksi muistoksi. Sillä ajellaan sitten sunnuntaisin huvipuistossa. Paitsi vanhanaikainen, on auto myös vahingollinen. Se saastuttaa ilmakehän, muuttaa ilmastomme, rohmuaa arvokkaimpia luonnonvarojamme, turmelee maailmaamme melulla ja noella sekä tappaa, halvaannuttaa ja vammauttaa satojatuhansia ihmisiä joka vuosi pelkästään Euroopassa. Se sitoo miljoonien kuljettajien ajan ja huomion tylsyyteen, joka hetki, juuri nytkin. Autot peittävät Euroopan alasta tuhansia neliökilometrejä. Autoista on päästävä kokonaan eroon. Se ei ole vapauden, vaan vankeuden symboli.[1]
- Nykyiselle Vihreälle Liitolle elollinen luonto ja ympäristö sen laajennuksineen on reunadetalji, hymähdetty ’yksi asia’ … Tärkeimpiä ovat sukupuolisen vähemmistöjen probleemat, maahanmuuttajien tuki, sosiaaliavun laajentaminen kansalaisille, saivartelu huumekysymyksissä, äänestysmenettelyt ja loputon muiden nippeliasioiden kirjo, joista kehdataan paasata vakavalla naamalla. Maailmanloppu hoitunee siinä ohella. (2005)[2]
- Tausta: Paloheimo erosi Vihreästä Liitostan 3.10.2010, koska Vihreiden pääteema eduskuntavaaleissa 2011 oli maahanmuutto.
- Tärkein ja pisimmälle ulottuva tavoite maapallolla on elämän säilyminen. Sitten tulee elämän moninaisuuden, vasta sitten ihmislajin säilyminen.[2]
Lähteet