Ero sivun ”Frans Emil Sillanpää” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11: | Rivi 11: | ||
* "[[Hyvä]] [[suomalainen]] [[talonpoika]] tulee toimeen keisarin hovissa yhtä hyvin kuin omassa pirtissäänkin." |
* "[[Hyvä]] [[suomalainen]] [[talonpoika]] tulee toimeen keisarin hovissa yhtä hyvin kuin omassa pirtissäänkin." |
||
* "Ihmisen [[ikä]] on kuoleman hetkestä katsottuna kuin lyhyt paikoilleen pysähtynyt näky, se on eräänlainen kaihoa herättävä vertauskuva." (SSSK) |
|||
* "Ihmisyyden alkaminen on aina korkein tapaus, mitä tässä olemisen piirissä voi sattua." {{SSSK|401}} |
* "Ihmisyyden alkaminen on aina korkein tapaus, mitä tässä olemisen piirissä voi sattua." {{SSSK|401}} |
||
Rivi 18: | Rivi 20: | ||
* "[[Kesä]] on kuin jokin kuviteltu [[meri]], jonka yli elämä joka vuosi menee aina uuden kevään rannasta edessä olevan [[syksy]]n rantaan." |
* "[[Kesä]] on kuin jokin kuviteltu [[meri]], jonka yli elämä joka vuosi menee aina uuden kevään rannasta edessä olevan [[syksy]]n rantaan." |
||
* "[[Kirjailija]] korkeimmassa merkityksessä on oman |
* "[[Kirjailija]] korkeimmassa merkityksessä on oman aikansa uhrieläin." {{SSSK|140}} |
||
* "Kyllä [[vaisto]]mme tuntee sen." |
* "Kyllä [[vaisto]]mme tuntee sen." |
Versio 17. joulukuuta 2017 kello 15.18
Frans Emil Sillanpää (16. syyskuuta 1888 Hämeenkyrö – 3. kesäkuuta 1964 Helsinki) on Suomen tunnetuimpia kirjailijoita. Hän on toistaiseksi ainoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut suomalainen.
Mielipiteitä
- "Päivä, vanha, iäti kiertävä jättiläisilmiö, nousee taas ja ottaa kaiken elämän haltuunsa – elämän ja kuoleman. Valtava on tämmöinen aamuhetki, kun miljoonat ihmissielut siirtyilevät unen todellisuudesta päivän harhaan."
- "Aika, mitä se on? Ei semmoista ole."
- "Hyvä suomalainen talonpoika tulee toimeen keisarin hovissa yhtä hyvin kuin omassa pirtissäänkin."
- "Ihmisen ikä on kuoleman hetkestä katsottuna kuin lyhyt paikoilleen pysähtynyt näky, se on eräänlainen kaihoa herättävä vertauskuva." (SSSK)
- "Ihmisyyden alkaminen on aina korkein tapaus, mitä tässä olemisen piirissä voi sattua." [1]
- "Kesä on kuin jokin kuviteltu meri, jonka yli elämä joka vuosi menee aina uuden kevään rannasta edessä olevan syksyn rantaan."
- "Kirjailija korkeimmassa merkityksessä on oman aikansa uhrieläin." [2]
- "Kyllä vaistomme tuntee sen."
- "Lapset ahertelevat mieluimmin sellaista, josta ei ole hyötyä."
- "Meidän on rakastettava isänmaatamme siten , että kunnioitamme jokaisen kansalaisen osuutta siihen."
- "Mitä lieneekin aarteita Suomessa, / toki kallehin on vapaus. / Tääll' on suorana seistä ja kaatua / joka miehellä oikeus." (SSSK)
- "Myydä - maata! Tässä aamuisessa yksinäisyydessä näiden sanojen kaamea sisällys täysin paljastui vaarille. Sehän on samaa kuin myisi omaa elävää lihaansa."
Lähteet
- Jarkko Laine: Suuri Sitaattisanakirja. Otava, 1989.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 401. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 140. Otava, 1989. ISBN 9511109618.