Ero sivun ”Harakka” versioiden välillä

Wikisitaateista
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Risto hot sir (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
* Eräänä aurinkoisena loppukesän aamuhetkenä harakka keskeyttää nautinnolliset syömispuuhat. Se esittäytyy: ”Olen Akkarahaharakka ja olin näkevinäni jotain kimaltelevaa - vai uneksinko vain jostain ihanasta?”. ”Mikä niin upeaa olisi – [[valo]]ko?”, kysyy Muru. ”Kaikki säihkyvä vetää minua puoleensa”, vastaa harakka, ”sulkani ovat niin perin harmaat, siksi kaipaan loistoa. Laittaessani kullanvärisen joulukuusenkoristenauhan kaulalleni tunnen olevani prinsessa tai ainakin paljon nuorempi harakka. Ehkä kenties joskus joku [[runoilija]] rustaisi Minusta [[runo]]n kuten kilpasiskostani korpista ”. Vai ”eikö milloinkaan”? Puru toteaa: ”Justiinsa juu, mutta lainahöyheniäkin tarvittaisiin – ja ääniterapeutti”. Muru ei ymmärrä miksi joku haluaisi kerätä pesäänsä jotain niin kylmää ja elotonta. ”Se on [[hyvä]] olemassa”, vastaa harakka, ”koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tarvitsee. Jos joskus sattuisin [[kuolema]]an, veisin kimalluksen mukanani taivaaseen. Siellä [[enkeli]]t, yhtä lailla siivekkäät, ihailisivat minua kateellisina nauhani vuoksi. Joka tapauksessa kaikki mahdollinen tavara kannattaa haalia tulevaisuuden turvaksi ”. Puru ja Muru sanovat [[usko]]vansa kaiken päättyvän parhain päin ilman krumeluuriakin, niiden mielestä toisten kanssa ystävystyminen on tärkeintä.
* Eräänä [[aurinko]]isena loppukesän aamuhetkenä harakka keskeyttää nautinnolliset syömispuuhat. Se esittäytyy: ”Olen Akkarahaharakka ja olin näkevinäni jotain kimaltelevaa - vai uneksinko vain jostain ihanasta?”. ”Mikä niin upeaa olisi – [[valo]]ko?”, kysyy Muru. ”Kaikki säihkyvä vetää minua puoleensa”, vastaa harakka, ”sulkani ovat niin perin harmaat, siksi kaipaan loistoa. Laittaessani kullanvärisen joulukuusenkoristenauhan kaulalleni tunnen olevani prinsessa tai ainakin paljon nuorempi harakka. Ehkä kenties joskus joku [[runoilija]] rustaisi Minusta [[runo]]n kuten kilpasiskostani korpista ”. Vai ”eikö milloinkaan”? Puru toteaa: ”Justiinsa juu, mutta lainahöyheniäkin tarvittaisiin – ja ääniterapeutti”. Muru ei ymmärrä miksi joku haluaisi kerätä pesäänsä jotain niin kylmää ja elotonta. ”Se on [[hyvä]] olemassa”, vastaa harakka, ”koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tarvitsee. Jos joskus sattuisin [[kuolema]]an, veisin kimalluksen mukanani taivaaseen. Siellä [[enkeli]]t, yhtä lailla siivekkäät, ihailisivat minua kateellisina nauhani vuoksi. Joka tapauksessa kaikki mahdollinen [[tavara]] kannattaa haalia tulevaisuuden turvaksi ”. Puru ja Muru sanovat [[usko]]vansa kaiken päättyvän parhain päin ilman krumeluuriakin, niiden mielestä toisten kanssa ystävystyminen on tärkeintä.


([[Risto Rekola]]: Muru ja Puru)
([[Risto Rekola]]: Muru ja Puru)


[[Luokka:Eläimet]]
[[Luokka:Eläimet]]
[[Luokka:Muru ja Puru]]
[[Luokka:Kirjallisuus]]
[[Luokka:Kirjallisuus]]

Versio 28. maaliskuuta 2018 kello 19.43

  • Eräänä aurinkoisena loppukesän aamuhetkenä harakka keskeyttää nautinnolliset syömispuuhat. Se esittäytyy: ”Olen Akkarahaharakka ja olin näkevinäni jotain kimaltelevaa - vai uneksinko vain jostain ihanasta?”. ”Mikä niin upeaa olisi – valoko?”, kysyy Muru. ”Kaikki säihkyvä vetää minua puoleensa”, vastaa harakka, ”sulkani ovat niin perin harmaat, siksi kaipaan loistoa. Laittaessani kullanvärisen joulukuusenkoristenauhan kaulalleni tunnen olevani prinsessa tai ainakin paljon nuorempi harakka. Ehkä kenties joskus joku runoilija rustaisi Minusta runon kuten kilpasiskostani korpista ”. Vai ”eikö milloinkaan”? Puru toteaa: ”Justiinsa juu, mutta lainahöyheniäkin tarvittaisiin – ja ääniterapeutti”. Muru ei ymmärrä miksi joku haluaisi kerätä pesäänsä jotain niin kylmää ja elotonta. ”Se on hyvä olemassa”, vastaa harakka, ”koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tarvitsee. Jos joskus sattuisin kuolemaan, veisin kimalluksen mukanani taivaaseen. Siellä enkelit, yhtä lailla siivekkäät, ihailisivat minua kateellisina nauhani vuoksi. Joka tapauksessa kaikki mahdollinen tavara kannattaa haalia tulevaisuuden turvaksi ”. Puru ja Muru sanovat uskovansa kaiken päättyvän parhain päin ilman krumeluuriakin, niiden mielestä toisten kanssa ystävystyminen on tärkeintä.

(Risto Rekola: Muru ja Puru)