Louis-Ferdinand Céline

Wikisitaateista
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Louis-Ferdinand Céline (27. toukokuuta 1894 – 1. heinäkuuta 1961) oli ranskalainen kirjailija.

L.-F. Céline, 1932

Mielipiteitä[muokkaa]

  • "Köyhän miltei jokainen halu on rangaistava hyökkäys."
  • "Kokemus on himmeä lamppu, se antaa valoa vain kantajalleen."
  • "Kaiken musiikin takaa meidän pitäisi yrittää erottaa äänetön sävel, joka on meitä varten tehty, kuoleman melodia."
  • "Elämä ei ole muuta kuin persoonallisuuden hajoamisen kuvottava kokemus."
  • "Vedenpaisumuksen jälkeen kaikki sodat on käyty optimistisille julistuksille."
  • "Jotta jonkun mulkun aivoissa syntyisi jonkinlaisia ajatusympyröitä hänelle täytyy tapahtua paljon ja tosi pahoja asioita."[1]
  • "Tykkituli tuntui enää pelkältä paukkeelta. Siinä syy miksi sodat saavat jatkua. Sitä eivät älyä nekään jotka parastaikaa sotivat. Luoti mahassakin he keräilisivät yhä tieltä vanhoja sandaaleja joita voi 'vielä tarvita'. Kuin lampaat tekemässä kuolemaa kylki niityssä, ja leuat vain jauhavat." [2]
  • "Eukko oli tosi piru. Mutta sängyssä hän oli loistava, hänen luokseen palattiin yhä uudestaan ja hänestä oli meille paljon iloa. Hän oli oikea peto huoraksi. Niin pitää ollakin jotta homma toimisi. Pyllykeittiössä konnankoukut ovat kuin pippuri hyvässä kastikkeessa, se sakeuttaa eikä sitä ilman tule toimeen." [3]
  • "Kun maailman ylösalaisuuden hetki on tullut ja hulluus on sitä kun kysyy miksi tulee murhatuksi, hullun kirjoihin ei ole vaikea päästä. Hullua täytyy näytellä niin että ihmiset uskovat, ja kun haluaa välttyä yleiseltä teurastukselta mielikuvitus kehittää joidenkin aivoissa suurenmoisia hätäkeinoja." [4]
  • "Köyhällä on tässä maailmassa kaksi hienoa tapaa heittää veivinsä, joko lähimmäisten ehdottomaan välinpitämättömyyteen rauhan aikana tai samojen lähimmäisten murhanhimoon kun sota on syttynyt. Jos he alkavat ajatella naapuriaan, he miettivät saman tien tämän kiduttamista, eivät muuta." [5]
  • "Koska kaikki oli pelkkää teatteria, täytyi näytellä, ja Branledore osui naulan kantaan; eihän mikään ole typerämmän näköistä ja ärsyttävämpää kuin lavalle vahingossa noussut, paikoilleen jähmettynyt katsoja. Täytyy olla juonessa mukana, innostua, näytellä, päättää jäädä tai häipyä heti. Varsinkin naiset, pahuksen akat, vaativat onnistunutta näyttelemistä eivätkä sääli ällisteleviä harjoittelijoita. Sota kieltämättä kiihotti munasarjoja, ne vaativat sankareita, ja jos miehessä ei ollut sankarin ainesta täytyi esiintyä ikään kuin sellaista olisi tai kärsiä kohtalosta häpeällisin." [6]

Lähteet[muokkaa]

  1. Niin kauas kuin yötä riittää (1932) suom. käännös 2012, ISBN 978-952-234-092-4, s.33
  2. Niin kauas kuin yötä riittää (1932) suom. käännös 2012, ISBN 978-952-234-092-4, s.42
  3. Niin kauas kuin yötä riittää (1932) suom. käännös 2012, ISBN 978-952-234-092-4, s.69
  4. Niin kauas kuin yötä riittää (1932) suom. käännös 2012, ISBN 978-952-234-092-4, s.71
  5. Niin kauas kuin yötä riittää (1932) suom. käännös 2012, ISBN 978-952-234-092-4, s.91
  6. Niin kauas kuin yötä riittää (1932) suom. käännös 2012, ISBN 978-952-234-092-4, s.101