Tuntematon sotilas

Wikisitaatit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Tuntematon sotilas on Väinö Linnan 3. joulukuuta 1954 ilmestynyt romaani, joka kuvaa konekiväärikomppanian kokemuksia jatkosodassa. Kirja on julkaistu myös lähes käsikirjoituksen mukaisessa muodossaan nimellä Sotaromaani.

Upseerit[muokkaa]

Koskela[muokkaa]

  • Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.
  • Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä mukuloita.
  • Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa.
  • Ois paree että seisositten. Se on nimittäin se pienimmän riesan tie.
  • Perkele. Minä vedänkin vaihteen kakkoselle.
  • Minä tunnen miehen.
  • Mikäs saatanan portsari sinä olet?
  • No terve miestä. Hellurei pojaat... Mihin mennään?
  • Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Muut upseerit[muokkaa]

  • Sopii sopii, aina epäillä sopii, mutta tankki se on siitä huolimatta. Mutta kas, kas kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että. (Kaarna)
  • Koitetaanhan uudelleen, vänrikki. Kyllä se lähtee. (Kaarna)
  • Sanokaa mitä sanotte...tankki se on...piru...niin. (Kaarna)
  • Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai...jaaai poojaat, poojaat. Ei sotaa näin käydä...Eheei. Eheei. Ei tämmösestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa. Siellä jo toiset ovat naapurin asemissa. (Kaarna)
  • Hakkaa päälle pohjan poika! (Kaarna, Kariluoto)
  • Mikäs se pahan tappas? (Kariluoto)
  • Antaahan tyttö, jos se äitiinsä tulee, ja jos se taas isäänsä tulee, niin suorastaan pyytää. (Kaarna)
  • Ei saa jäädä tuleen makaamaan! (Kariluoto)
  • Kuulkaahan, minä en ole mikään hyvä mies, vaan teidän esimiehenne, ja te teette niinkuin teitä käsketään. (Lammio)
  • Kaunista... Hyvin kaunista... Ei enää tarvitse ihmetellä. Kun joukkuekin on tuossa kunnossa. Mitä täällä on juotu? (Lammio)

Aliupseerit[muokkaa]

Hietanen[muokkaa]

  • Mihin täst sit ollenkka lähretä? Vissii helvettii ast?
  • Älä menetä toivorikkauttas millän taval. Kyl rätei ja lumpui piissa!
  • Nys'sää vast oikke suuri valhei juttele.
  • Kuulkka poja! Kuulkka mitä mein Yrjö poika puhu! Nyt sää vast oikke äläkän päästi. Nyt mää ole hämmästyny. Kuulkka, poja. Mää ole vissi ahvena ku mul on köyry hartia. Tulkka onkel poja...
  • Anta soitta niin satanan taval!
  • Tulta munil!
  • En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.
  • Kattokka poja! Mää ole lentokone.
  • En mää muist yhtikäs mittä. Mut korviket tulel! Täyty saar jotaki. Mun suullan on vissi joku syöny kissanpaska.
  • Valmistauttuka poja kualema kori, uskonno ja isänmaan pualest. Taas Suomen karhu elämöi, se nost kämmentäns ja löi.
  • Ei jumalaut! Mää en millä lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaike romu takanas. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kuin helvetin taval rätei. Ei, mää ole mahdottoma hämmästyny. Mää ihmettelen oikke kauhiast tämmöst ja ole niinkun klavul päähä lyöty.
  • Tässä näyttä olevan kauhia mysteeri. Oikke semmone mysteerinäytös. Kuis kuallu voi ampu ittiäs? Ei jumalaut.
  • Se oli sit olevanas naamio...

Rokka[muokkaa]

  • Rokkahaa mie. Antero on etunim. Antiksihaa minnuu on sanottu koko ikkäi, ja niin mie sanon itsekkii.
  • Sankarloiha myökii Tassun kans. Mut ai perkele, ku ampuut tykkilöil. Tuonne myö männää koht.
  • Myö ei olla tääl kuolemas vaan tappamas. Ain pittää katsoo. Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan. Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut älä hätähinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaa, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on
  • Älä suotta ryntäile. Kyl myö päässää Kannaksel vähemmälläkii. - Suden Tassulle
  • Kuule, vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellane.
  • Upseer ies. Millo hänen pääse varjo sattuu tuon pienen närreen kohal, nii sillo hänel tullookii noutaja. Nii mie olen päättänt hänen kohast. Ja sitämukkaa rupiaat saamaa muut. Katso mite hyöt astuut. Siin taapertaat nii peräjälkee. Ai työ perkeleet. Työ ette tiijä mikä uottaa. Koht sie saat nähhä mite herra kutsuu omiaan. Jos hyö mitä syntilöit ovat tehneet nii anna sie taivaan äijä heil anteeks. Mut piä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa justii.
  • Tuo perkelehä se ol, tuon närreen takan. Sie hitto ammuit miul jakkooksen ja siint hyväst mie sahaan siult puol päätä pois.
  • Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikoillais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia.
  • Et sie tunne minnuu? Mie olen Rokan Antti. Maanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini.
  • Mie en väsy pokkuroinnist, mut ko se ei auta meit yhtää nii mie en pokkuroi. Mie en kuulkaa juokse tääl teijän takkii. Miul on eukko ja lapset ja miun pitäs tiäl hypätä tein ajatuksen mukkaa just ko koira. Ei tuu mittää. Ei tule mittää. Nyt on asja silviisii jot myö hävitää tää sota. Ja mitä lähemmäks se tulloo, sitä järettömämpii hommii työ keksittä. Pane kenttäoikeuteen, mut et näe miun tiäl kunnioittava herroi. Meit onkii puol miljoonaa ukkoo tiäl. Senkö takkii työ luulette mein tiäl oleva, jot tein ies ain seisoo joku jalat yhes ja höpäjää: kyllä herra, kyllä herra...
  • Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii. (Rokan vastaus, kun Hauhia kysyy tältä, miltä tuntuu ampua ihmistä)
  • No siehän sälli oot.
  • Hittook työ miestä sillee raahaatte? Mikä siun on? Onk hyö lyöneet sinnuu?
  • Lammio hää on uhant ottaa miult potkurin pois. Hää sano jot se kuuuluu valtiol. Hitto ko mie kerran laillisest hankin sotasaalist nii se kuuluu miul. Usot sie jot hää saap sen selkäsaunan minkä hänen issäins jätti antamatta, jos hää tulloo miun metallit ottamaan?

Lehto[muokkaa]

  • Saatanan tonttu, mä sotken sut suohon.
  • Saatanan paskiainen! Mitä sä siinä irvistelet?!
  • Voi rupee poraamaan, kurja!
  • Mistäs tässä nyt nälkä olis, ku eilen aamulla vasta syötiin.
  • Ei täällä auta itku. Saatanallinen ralli päälle vaan. Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu.
  • Olosuhteisiin nähten olis suotavaa, että sä et potkaisisi sitä mun pakkiani nurin! (Lehto komppanian vääpelin sanottua, että olosuhteisiin nähten ruoka on hyvää)
  • Saatana, minun tekisi mieleni vetää sinua, mutten ilkeä.
  • Minä en jumalauta pelkää tuommoista kekkulia!
  • Jos kiduttamatta tapetaan niin kuinka vaan.
  • Saatanan kierosilmä, tähtää alemmaksi!
  • Ettekö te saatanan naattikorvat kuule. Ampukaa tänne... asemaan... huudon suuntaan... kiväärini...aaahh...
  • Ettekö te saatanat saa henkeä pois?

Lahtinen[muokkaa]

  • Helevetin keskonen se siinä kukkoilee... senkin riukusääri!
  • On, on perkelettä. Tulis vaan kuula ja tappas. Kyllä sitten pitää olla hommaa.
  • Nyt alko puuristin tienuu.
  • Ku kerran laukasee siinä pitää olla tappamisen meininki.
  • Ketäs luulisit olevan... Ja KK:ta ei sitten jätetä... Nahkurin orsilla tavataan! (Lahtinen Määtän kysymykseen "kuuluu perkeleellinen pulina, ketä ne mahtaa olla?")
  • Isot miehet vetelee pulkkaa edestakaisin mettässä...
  • Uraliin vaan pojat niin että nuppi tutisee.

Muut aliupseerit[muokkaa]

  • Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan. (Kers. Penttinen)
  • Ei täs ehri saappahia jakamahan. Ja kapukin määräilöö niinkuun oltas Amerikas, johna tavaraa on enemmän kuin tarvitahan. Mutta aina vain verotahan kapuhun ja se käsköö antamaan mitä kukin poraa. (Mäkilä)
  • Kyl kai sitä jokanen haluis herran kamppahis kulkia. (Mäkilä)
  • Mennähän rauhas, ei soo ihmises, soon korkeemmas käres. (Mäkilä)
  • Eppäillä tuota soppii. (Mielonen)

Miehistö[muokkaa]

Riitaoja[muokkaa]

  • Jos keäntää, niin sattuuko kohalleen?
  • Ei soa sanoa! Lääkintämiehekkin veet silmissä.
  • En irvistele, herra alikersantti. Pelottaa, herra alikersantti. Se kun vinkuu!
  • Ehtäille männöö vielä.
  • Älkää, älkää, en minä mitään pahaa.

Vanhala[muokkaa]

  • Perskarvat! Hihihi! Perskarvat! Hihihihii!
  • Lapualaiset on jo aikoja sitten tapettu. Nyt on laihialaiset menos!
  • Tuu sä hakeen leipäs päälle voita.
  • Kuopion potkukelkkapataljoona, khihihi.
  • Tulis kauheita lähitaisteluita, sais Rahikainenkin Mannerheim-ristin! (Vanhala pohtii, mitä tapahtuisi, jos venäläiset naisetkin ryhtyisivät sotimaan)
  • Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen! Hihhiihii!
  • Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.»
  • Kala... khihi... kala... Hietanen on ahaven...khihihi...
  • Puskaryssiä, khihi.
  • Taas alkoi sodan melske ja taiston tuoksina.

Suhnat marssii sotaan.

Honkajoki[muokkaa]

  • Puskaryssä... anteeksi... pensasneuvostoliittolainen.
  • Kieltämättä onneton tapaus
  • Huomioonottaen nopean kehityksen aseistuksen ja teknillisten varusteiden osalta nykyään käytävässä suursodassa, katson maanpuolustuksen kannalta tarpeelliseksi siirtyä uusiin aseisiin (jousipyssy)
  • ...ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.
  • Herra kapteeni, täitä ei kuitenkaan minun käsittääkseni voi syyttää tästä liasta, sillä sehän ei ole syy, vaan seurausilmiö. Ellen ole johdellut väärin ajatusta. -Honkajoki Lammion kutsuttua häntä Suomen armeijan syöpäläiseksi, "täiksi, joka viihtyy vain liassa"
  • Herra kapteeni. Tällaista kysymystä ei epäilyksenalainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö. -Honkajoki Lammion kysymykseen "Oletteko mielenvikainen?"

Rahikainen[muokkaa]

  • Ja miun Katjuusan siellä on!
  • Siellä se herne toverijaan ehtii, mutta turhaa on työnsä.
  • Silmät kattoo niin kieroon, että keskiviikkona näkee molemmat sunnuntait. (Sotaromaanissa)
  • Mittäs si ol?
  • Saitahan tuo oli eläissään, vaan eipä kuollessaankaan tapojaan muuttanu.
  • Ei nyt sentähen kirjoituslehtiöitä. Tytöt ne lakkaa antamasta, ellei lemmestä lurita.
  • Tais pa tulla seisottava.
  • Tokko mie tuon tytön kauniita silmiä ennee suan nähä millonkaa.
  • Ja rinnat sill on ennennäkemättömät! Minkälaiset sull on?

Määttä[muokkaa]

  • Meill ei oo ratiota.
  • Iäntä tai ei, saman tuo tekköö
  • Vaan hyvin on korkea tuo pilvi, jonka pommi tekköö.
  • Otahan mie jalustan.
  • Vaan sinä se soat männä seisomaan keskelle, kun oot ryhmänohjaaja ja isoin rosvo.

Korpela[muokkaa]

  • Älä sää musta huolehdi. Mä oon ikäni hevosta ajanu. Pidä vaan ittestäs huoli!
  • No on siin paperit. Pitäs nimi tiätää!
  • Ei sitä o ennenkä pruukattu pyhänä paskaa kantaa!

Salo[muokkaa]

  • Uuet saappaat pitäs saada! Kapteeni käski! Mutta kapteeni käski! Katsotaan!!
  • Ei meillä ruveta yhtä jalkaa suremahan. Jos on tullu juostua, niin nythän se on pois joka pahentaa...

Asumaniemi[muokkaa]

  • Miss on niit ryssii ett voi ryhtyy tappaan!
  • Hei tsiigatkaa, kundit! Mä osasin!
  • Tuol mutkan takana on slobo!
  • Yhtä puuttuu sano Piru kun kusiaisia luki.

Viirilä[muokkaa]

  • Inariin susia naimaan.(Viirilä evl Karjulan kysyessä mihin sotilas on menossa perääntymisvaiheen aikana. Tämän jälkeen Karjula ampuu Viirilän.)
  • Jeesus Perkele!
  • Pysy porukassas! Sotamies Viirilän määräys.

Pitkät lainaukset[muokkaa]

  • - Nyt juur. Täl hetkel Hietasen poika astu ulkomail.

- Venäjällä ollahan pojat, sanoi Salo.

Lahtinen ontui äreänä, mulkoillen kulmiensa alta toisia ja murisi:

- Niin ollaan. Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan rosvoretkellä. Että sen tiedätte.

- Rosvoretkellä, rosvoretkellä, ärähti Sihvonen vihaisesti.

- Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuuttaan varjelee, kun rajoja siirtelevät.... Rosvoja, rosvoja....khy....khy.

  • Usot sie jot myö uitiin? (Rokka Jalovaaralle)
  • Eipä tuota käy kieltäminen. Ainakaan ennenkuin saan kuivat vaatteet päälle (Jalovaara Rokalle)
  • - Te menette aliupseeritupaan kuten muutkin, onko selvä? - Illalha tuo nähhää. Enkä mie täs sellasest käy kinailemaa, mut sano kuule luutnantti, millo myö aletaa saamaa lommii. Miekii tääl perreelline mies olt jo monta kuukautta. Puulat sie jos mie jätän anomuksen? Jälleen kerran Lammio joutui epätietoiseksi siitä, puhuiko Rokka noin yksinkertaisesti vai irvistelikö hän. Joka tapauksessa Lammio kuitenkin suuttui sinuttelusta ja sanoin: - Alikersantti Rokka. Me emme tietääkseni ole tehneet sinunkauppoja. - Eihä myö olla, mut tehhää pois. Anterohan mie oon. Minun saap sinutella ain. Miehä sinuttelen sinnuu ilmankii ko sie oot nuoremp mies ko mie."
  • Jos keäntää, niin sattuuko kohalleen? (Riitaoja kysyy Koskelalta)

- No ei kai nyt sentään umpimähkään, pitkin metsää. (Koskela vastaa Riitaojalle) - Sepä hyvä. Ei tiiä meistä mittään! Jäniksiä luulee olevan! (Riitaoja)

Muut[muokkaa]

  • Tuo jos se linjaan ilmestyy, niin se kuolee. Ellei edestäpäin satu, niin takaa sattuu. (konekiväärikomppanian miehet luutnantti Lammiosta)
  • He olivat hävinneet. Saaneet rangaistuksen. Mistä se oli tullut, siihen tulisi varmasti monenlaisia vastauksia. Eräs myönteinen seikka siinä asiassa sentään oli. Kohtalo oli vapauttaut heidät kaikesta vastuusta antamalla heille selkäsaunan. Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista jotka kerran olisivat vaatineet hyvityksen. (Kertoja)
  • Kerran hän yritti nousta kyynärpäittensä varaan, mutta ruumis lysähti velttona ojan pohjaan ja Ville Vaitelias oli kuollut. (Kertoja, Koskelan kuolema)
  • Niinkuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia. Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä, mutta järkähtämättä hän poltti metsää niin laajalta alueelta kuin katsoi tuleviin tarkoituksiinsa sopivaksi. Muuan eversti huomasi ensimmäisenä miten pitkälle oli ulottunut kaikkivaltiaan katse. Hän oli erään armeijakunnan esikuntapäällikkö, ja joukkoja sijoitellessaan hän huomasi paloaukean erittäin sopivaksi majoituspaikaksi. (Kertoja, kirjan alussa, Liperin Ylämyllyn Paloaukeasta)
  • Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia. (Kertoja, kirjan loppu)
  • - Katkaisitteko te maantien? - Katkaistiin. - Mistä te tielle nousitte? - Tien vierestä tietysti. - Mepä bunkkerilinja puhkaistiin. - Vai niin. (Miesten kuulumiset neljännen komppanian kanssa)