Paul Krugman

Paul Krugman vuonna 2010

Paul Robin Krugman (s. 28. helmikuuta 1953) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Krugman sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan sekä aluetaloustieteen analyysin kehittämisestä. Krugman on kansantaloustieteen ja kansainvälisten suhteiden professori Princetonin yliopistossa. Kirjojen ohella Krugman kirjoittaa kahdesti viikossa New York Times-lehteen.

Sitaatit

• Onnistuttiin luomaan uudestaan samanlaiset olosuhteet, jotka synnyttivät 1930-luvun suuren laman” ”Pankkitoiminta riistäytyi hallinnasta. Pankit ryhtyivät järjettömyyksiin.”
  Tämä oli finanssikriisin yksi syy, sanoi taloustieteen nobelisti Paul Krugman ”

Ei palvota markkinoita. Rakennetaan vahvat turvaverkot. Ja julkinen valta on joskus ratkaisu eikä vain ongelma.” (Joulukuu 2008)

Toimittaja Timo-Erkki Heino haastatteli nobelisti Paul Krugmania New Yorkissa joulukuussa 2008 (Ulkolinja, yle)

• Noin vuoteen 2005 mennessä tulee selväksi, että Internetin vaikutus talouteen ei ole sen kummempi kuin faksilaitteiden. Kun tietokoneiden tekninen kehitys hidastuu, IT-alan ammattilaisten määrän kasvu hidastuu ja sitten kääntyy laskuun; kymmenen vuoden kuluessa käsite tietotalous kuulostaa hassulta.
  By 2005 or so, it will become clear that the Internet's impact on the economy has been no greater than the fax machine's. As the rate of technological change in computing slows, the number of jobs for IT specialists will decelerate, then actually turn down; ten years from now, the phrase information economy will sound silly.
  

Krugman Red Herring -lehdessä 1998

Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century (2003)

• Kysyttäessä millaisen yhteiskunnan haluaisin, minulla on vakiovastaus: Ruotsi kesällä 1980. Miksi kesällä? Koska aurinkoisena kesäkuun päivänä Tukholma on kaunein kaupunki. Miksi 1980? Koska Ruotsin malli hajosi 90-luvulla.
  When people asked me what kind of society I wanted to see, I had a stock answer: “Sweden in the summer 1980.” Why summer? Because Stockholm arguably the world’s most beautiful city on a sunny day in June. Why 1980? Because by the ‘90s the Swedish model was falling apart.

• Washingtonilla on pitkään ollut skandaali-rutiini. Hallituksesta tai virkamiehestä paljastuu joitakin epämiellyttäviä tosiasioita, lehdistö esittelee tarinaa innokkaasti ja pian henkilöä kehotetaan hillitysti eroamaan. Ja elämä jatkuu.
  

- "Washington has long had a routine for scandal. Some awkward facts come out about an official, and press begins playing up the story; soon the official is quietly urged to resign. And the life goes on." (2003)

• Yhä useammin havaitsen kertovani epämiellyttäviä tosiasioita vallalle. Kirjoitukseni ovat useimmiten päätynyt oikeiston hyökkäykseen, koska oikeisto on vallassa ja johtaa huonosti. Nykyinen politiikka on vahingollista ja vastuutonta, mutta lisäksi johtajamme valehtelevat päämääristään. (2003)
  

- "More and more, I found myself speaking very uncomfortable truth to power. If I have ended up more often than not writing pieces that attack the right wing, it’s because the the right wing now rules and rules badly. It’s not just that the polices are bad and irresponsible; our leaders lie about what they are up to."

• I have a vision - Maybe just a hope of a great revulsion: a moment in which the American people look at what is happening, realize how there good will and patriotism have been abused, and put a stop to this drive to destroy much of what is the best in our country. How and when this moment will come , I don’t know. But one thing is clear; it cannot happen unless we all make an effort to see and report the truth about what is happening.
  

- "Minulla on haave - kenties vain toive suuresta muutoksesta: Hetkestä, jolloin Amerikan kansa arvioi, mitä on tapahtumassa. Oivaltavat, että heidän hyvää tahtoaan ja isänmaallisuuttaan hyväksikäytetään, ja lopettavat tämän tapahtumien suunnan tuhota lähes se, mitä on parasta maassamme. En tiedä, koska ja miten tämä hetki koittaa. Mutta yksi seikka on varmaa; se ei voi tapahtua, jollemme kaikki ponnistele havaitaksemme ja selostaaksemme totuuden tapahtumista."

Ohjeet toimittajille

Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin:

1. Arvioi, mitä nämä ihmiset todella haluavat. En tarkoita syvälle kätkettyjä motiiveja. Usein todellinen päämäärä on yleinen. Riittää, kun tarkastaa, mitä henkilöt sanoivat juuri ennen kun he pyrkivät myymään sen yleisölle. Do some homework to find out what these people really want. I’m not talking about deeply hidden motives; usually the true goal is in the public domain. You just have to look at what the people said before they were trying to sell it to the broad public.
2. Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin. Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Vehkeily ei ole epärealistista, vaikka päämäärät olisivat melko avoimia.
3. On tärkeää oivaltaa, että ”kumousvoima” käyttää mitä tahansa perusteluita tavoitteensa edistämiseen. Ei tulisi olla ennakko-oletuksia, että väitteissä olisi järkeä. "When you are dealing with the revolutionay power, it’s important to realize that it will make whatever argument advances that goal. So, there should be no presumption that the claims makes any sense in their own terms."
4. Älä oleta tavallista poliittista sääntöjenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyväksy järjestelmää, se ei hyväksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkiä ei ole vapaita vaaleja eikä sananvapautta.
5. Oleta vastahyökkäys kritiikkiin.
6. Älä usko, että tavoitteilla on rajat.

The Conscience of a Liberal (2007)

• Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny automaattisesti talouskehityksestä, se täytyy luoda poliittisin keinoin. (sivu 18) Sodanjälkeinen Amerikka oli keskiluokkainen yhteiskunta. Keskiluokka vaurastui ja rikkaita oli vähän. 1980-luvulla epätasa-arvo kasvoi Yhdysvalloissa ja pääosa väestöstä ei kokenut taloudellista edistystä. Tänään Yhdysvaltoen epätasa-arvo vastaa 1920-lukua. 1970-luvulla oikeisto päätti peruuttaa New Dealin (Franklin Rooseveltin talouspolitiikka 30-luvulla). Oikeisto hyökkäsi ammattiyhdistyksiä vastaan, vähentäen radikaalisti sen neuvotteluvaltaa, ahneet yritysjohtajat eivät rajoittaneet palkkojaan ja jyrkästi vähensivät verojaan jne. Taloustieteilijöiden mukaan voittajia ovat yläeliiti: 1 % väestöstä. Monet ekonomit uskovat, että sosiaaliturvan purku on edistänyt epätasa-arvoa. (sivut: 3,4,5 ja 8) Krugman kannattaa uutta New Dealiä: parempaa sosiaaliturvaa ja epätasa-arvon poistoa. (sivu 14)
• 1930-luvulla konservatiivien pääväite oli, ettei epätasa-arvoa voi parantaa tuhoamatta taloutta. Taloustieteilijöiden tutkimusten mukaan yhdenvertainen tasajako ei johdu kasvottomista markkinavoimista vaan poliittisen vallan tasapainosta.
• 1950-luvulla amerikkalainen maanviljelijä sanoi: Jos maataloustuki on sosialismia, he ovat sosialisteja.
• Mikään ennustetuista huonoista seurauksista tulontasauksesta johtuen ei toteutunut 2. maailmansodan jälkeen. Päinvastoin Great Compression (sodanjälkeisen ajanjakson nimi) tasasi tuloja 30 vuoden ajan. Ja tasa-arvoaika oli myös ennennäkemättömän vaurauden aika, jote emme ole koskaan kyenneet palauttamaan.
• Epätasa-arvo korruptoi poliitikkoja. Tuskin viikkoja ilman tapausta, jossa raha on irvokkaasti vääristänyt Yhdysvaltojen hallituksen politiikkaa. (7(2007) Esimerkiksi Hedge-rahastojen johtajille myönnettiin verohelpotus (15 % vero 35 % sijaan) heinäkuussa 2007. Veromenetys oli 6 mrd. $ vuodessa, joka olisi riittänyt 3 miljoonan lapsen sairausvakuutukseen, verohelpotuksesta sai 25 ihmistä 2 mrd. $