Juha Vainio

Wikisitaatit

Juha ”Watt” Vainio (10. toukokuuta 1938 Kotka – 29. lokakuuta 1990 Gryon, Sveitsi) oli suomalainen sanoittaja, säveltäjä ja laulaja.

Sisällysluettelo 1 Lausahduksia 1.1 Omasta työstään 1.2 Muita 2 Sanoituksia 3 Muut Juha Vainiosta 4 Lähteet 4.1 Kirjallisuuslähteet 4.2 Viitteet

[muokkaa] Lausahduksia

[muokkaa] Omasta työstään

• ”Kaikkihan te tiedätte, että minä en osaa laulaa, mutta asiaa parantaa se, että en osaa myöskään soittaa.” (1965)^[1]

• ”Mun täytyy pyytää anteeksi kauppaedustajilta noin ammattikuntana, sikäli, että enhän mä ole tahtonut mustata yhtään ammattikuntaa. – – Tässähän on kyse ainoastaan kauppaedustaja Huikkasesta eikä koko ammattikunnasta.” (Anteeksipyyntö Ossi Walliuksen haastattelussa vuonna 1972 kappaleen Matkarakastaja aiheuttamasta kohusta.)^[2]

• Haastattelija: ”Oletko koskaan itse säveltänyt?” Vainio: ”En tosimielessä. – – Tykkään, että ammattimiehet hoitaa ammattityöt.” H: ”Katsotko sitten olevasi laulaja? Sinähän laulat...” V: ”Ai sä rupeet ilkeeks! No kyllä mä sitten oon säveltänytkin!” (Ossi Walliuksen haastattelu 1972)^[2]

• ”Ei huumori ole naurunasia.” (1978)^[3]

• ”Joskus, kun tulee ihmisten kanssa puhetta tästä mun omasta työstä, lähinnä tekstinteosta, niin semmoinen mielikuva tulee, ettei tässä perhana oo muuta työtä tullut tehtyäkään ku yks Kolmatta linjaa takaisin. Kun sen toiset tuntee niin hyvin. Tosiasia on, että ei tämä mulle, tämä ralli, oo muodostunut mikskään virstanpylvääks. En mä oo sen kohdalle pysähtynyt, ja ei se oo ku yks teksti satojen joukossa. Niin ku on tää katukin: yks kuja tuhansien seassa.” (Vainio sanoituksestaan kappaleeseen Kolmatta linjaa takaisin vuonna 1978)^[3]

• ”Jos minä kirjoitin Rööperistä, niin minä kirjoitin Kotkasta kuitenkin.” (Peter von Baghin haastattelu 1980)^[4]

• ”En henkilökohtaisesti pidä erikoisemmin käännösiskelmien tekemisestä, koska siinä on ensinnäkin otettava huomioon, että tekijäpalkkiot menevät alkuperäistekijöille eli tässä tapauksessa rahat menevät ulkomaille. Että kyllä minä suosin kotimaista. On aina mielekkäämpää tehdä suomalaisiin sävellyksiin sanoja, jos nyt yleensä valmiisiin melodioihin joutuu sanoja kirjoittamaan. Kuitenkin tämmöisestä vastahakoisesta suhtautumisesta huolimatta voi olla, että olen upottanut joihinkin käännösteksteihin ja -iskelmiin, jos niin voi sanoa, parhaat ideani. Jouduin tekemään sellaisia, ja minulla teetettiin niitä, nimenomaan 60-luvulla. Malliesimerkki on Kolmatta linjaa takaisin. Olisi tietysti ollut paljon hienompaa, jos olisin ensin tehnyt tekstin Kolmatta linjaa takaisin ja sen olisi säveltänyt esimerkiksi Toivo Kärki. Mutta kun ei, niin ei.” (Peter von Baghin haastattelu 1980)^[4]

[muokkaa] Muita

• ”Hyvä yleisö! Koska minulle ei makseta täällä sitä, mitä minulle luvattiin, haluan toivottaa kaikille oikein hyvää kesän jatkoa. Minä lähdenkin tästä Helsinkiin.” (1970-luvulla järjestysmies tarjosi Vainiolle ennen keikkaa alkoholia ja ilmoitti sen jälkeen, että Vainio oli kännissä eikä saisi siksi keikasta täyttä korvausta. Yleisö raivostui, ja lopulta hän sai täyden korvauksen ja esiintyi.)^[5]

• ”Oikeastaan minun pitäisi olla kuollut. Ole nähnyt niin paljon kavereita, jotka kippasivat vähemmän kuin minä. Niiltä on pettänyt haima tai jotain – ja pelistä pois. Kohtuuden nimissä mulle olisi pitänyt käydä niin.” (Iltalehden haastattelu 1983)^[6]

• ”Se on Juha Vainio kun puhuu. Tässä vaiheessa tietysti joku sanoisi, että puhu pukille, mutta tästä huolimatta toivotan Sävelradion kuuntelijoille oikein paljon joulurahaa ja kaupallista joulua.”^[7] (Vainion tervehdys Sävelradion kuuntelijoille joulukappaleen päätteeksi jouluna vuonna 1965)^[8]

• ”Kuten äänestä kuuluu, niin Raimo Häyrinen on ikävä kyllä vielä täällä studiossa, ja mikä vielä ikävämpää, aivan tässä vastapäätä.” (Junnun ja Huuhaan joululahjavalvojaiset, 1967)^[9]

• ”Hyvät naiset ja herrat, minä pyydän anteeksi tavattomasti, että olen taas näin kaljassa. Se johtuu siitä, että tuolla alakerrassa kaatui Kai Lindin pullo minun päälleni.” (TV-ohjelmassa Musiikin juhlaa, 1968)^[10]

• Vainio: ”Saanks rapistella yhden röökin tässä?” Haastattelija: ”Joo.” V: ”Kiitos.” H: ”Poltatko paljonkin?” V: ”Kynttilää vai tupakkaa?” H: ”Tupakkaa.” V: ”Kummasta päästä?” (Ossi Walliuksen haastattelu 1972)^[2]

• ”Kumma juttu, et mitä korkeammalle noi mailat nousee, niin sitä matalammaks pelin taso laskee.” (Vainio jääkiekosta vuonna 1978)^[3]

• Ville-Veikko Salminen: ”Kiitoksia Junnu. Pussataanko?” Vainio: ”Eiks sitä oo liikkeellä nyt?” Salminen: ”Ai niin joo mä ihan unohdin.” (Vainion esiintymisen jälkeen 1985)^[11]

• ”Ei saa hermostua.” (Vainion viimeiset sanat ennen kuin hän kuoli 29.10.1990)^[12]

[muokkaa] Sanoituksia

• ”Ja jonkun mieleen tuntuu jälleen lapsuus muistuneen / koska konttaa katuviertä verkalleen” (Poliisi, 1966)
• ”Lailla aaveen hyökkää ääneti se takaa jonkun kulman / minkä kulman aavistaa ei koskaan sitä voi // Se on kauhea kankkunen” (Kauhea kankkunen, 1967)
• ”Mul on kylän suurin kypärä ja letku letkeä / kun mä ruiskutan ei palo kestä montaa hetkeä.” (Tulta päin, 1968)
• ”Hakkaa päälle meidän Jaska / Ruotsi on taas täysin... lyöty” (Suomi–Ruotsi, 1968)
• ”Ruotsi ei saa tasoitusta / kellä nyt on päässä... kuhmu” (Suomi–Ruotsi, 1968)
• ”Vanha rakuuna kun naisen näkee päässä tärähtää, ja viisari värähtää” (Viisari värähtää, 1971)
• ”On riemuissaan kansa, kun mies seisovansa niin uskoo, mut on selällään.” (Votkaturistit, 1977)
• ”Elämä tää on vain sattumalta saatua” (Käyn ahon laitaa, 1979)
• ”Tuo kumma Ruotsin kuoma / on myöskin Luojan luoma / ei siitä saatu parempaa” (Veljet keskenään, 1979)
• ”Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus / se siivet selkään saa” (Panaman konsuli, 1980)
• ”Mutta elän / yhä vieläkin / ihmeeksi niin monen vanhan kaverin. / Minä elän / vaikka dokasin / niin että lähes kaiken mokasin.” (Kun mä rupesin ryyppäämään, 1981)
• ”Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta” (Matkalla pohjoiseen, 1981)
• ”Näistä asioista maisista / puhuivat he kaikenlaisista. / Yleisesti ottaen kuitenkin, puhuivat he naisista. / Ja he puhelivat naisista, / uniensa kuvajaisista, / niistä saavuttamattomista naisista / satumaisista” (Yleisessä saunassa, 1982)
• ”Mutta kuuntele mua, sulle kerron sen / joskus itkeehän myös nelikymppinen / sillä suoraan sanottuna suurin piirtein, sellaista elämä on. (Sellaista elämä on, 1983)
• ”Vain sä Heiskanen, vain sinä risteilystäin / yksin ymmärrät syyn, miksi hyttiini jäin. / Sillä sieltä kun katselin kulmille päin, vielä jäntevät hahmomme näin. / Sinä ymmärrät, ystäväin.” (Heiskasen kanssa kun heiluttiin, 1984)
• ”Nuoruus on lahja / mutta vanheneminen on taidetta” (Viiskymppisen viisu, 1989)

[muokkaa] Muut Juha Vainiosta

• ”Juha Vainio oli lauluntekijä, joka kirjoitti näkemyksensä ja ajatuksensa maailmanmenosta lauluteksteihinsä. – – Hänen laulurunoissaan säilyy meidän sukupolvemme elämänmuoto tarkemmin kuin historiankirjoissa.” (Jukka Virtanen 2008)^[13]

• ”Juha Vainio oli 60-luvun lauluhuumorin uranuurtaja, sillä hän aloitti ennen Irwiniä.” (Peter von Bagh 2008)^[14]

• ”– – Juhan teksteistä kuulee aina sen, että hän puhuu omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Hän oli erittäin rehellinen siinä suhteessa. Hän ei keksinyt juttuja, vaan kaikille niille löytyy pohja hänen omasta kokemuspohjastaan.” (Jaakko Salo 1980)^[15]

• ”Vainion tuotannossa, etenkin siinä mitä hän itse levytti, on paljon kepeitä hauskoja tekstejä – ja joukko koko lailla ronskia perse-tematiikkaa. [–] Vainio oli tässä ikiaikaisen perinteen jatkaja; kerääjämaistereiden korviin tuli jo runolaulujen keruureissuilla niin meheviä lauluja, että ne tallennettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston aarteiksi merkinnällä ’sanat sopimattomat’.” (Pirkko Kotirinta Vainion pornolauluista teoksessa Suomi soi 1, 2004)^[16]

• ”Juha Vainio on tehnyt todella hienoja lauluja ja vaikka kyseessä on ronskeja ralleja, niin näissäkin on oivallusta. Tosikoillehan tämä ei ole tarkoitettu. Enää ei lauleta pelkkää iskelmää, poppia ja rokkia. Nyt löysätään kravattia ja lauletaan myös pornoa.” (Ilkka Vainio Pahojen poikien lauluja -karaoke-dvd:n julkaisusta, 2008)^[17]

• ”Juhan isä Tauno oli vähän rokonarpinen. – – Juhakin oli rokonarpinen, niin olen minäkin. Olemme kaikki perheen esikoisia. Meitä yhdistää huono iho, mutta hyvä sydän.” (Ilkka Vainio, 2008)^[18]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuuslähteet

• Reijo Ikävalko (1998): Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii. Gummerus (Jyväskylä). ISBN 951-20-5165-6.
• Nissilä, Salmi, Vainio, Virtanen, von Bagh (2008): Juha Vainio – Legendan laulut. Warner Music. ISBN 978-952-67044-0-1.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Kappale ”Regina Rento” albumilla Legendan laulut – 48 mestariteosta
2. ↑ ^{2,0 2,1 2,2} YLE/Elävä arkisto: Juha ”Watt” Vainion haastattelu
3. ↑ ^{3,0 3,1 3,2} MTV3: Mestareita ja perillisiä – Junnu Vainio
4. ↑ ^{4,0 4,1} Legendan laulut s. 31
5. ↑ Ikävalko s. 156
6. ↑ Ikävalko s. 286
7. ↑ Juha Vainio: Legendan laulut, CD1, kappale 15: ”Joulupukki tonttuilee”
8. ↑ Legendan laulut s. 44
9. ↑ YLE/Elävä arkisto: Junnun ja Huuhaan joululahjavalvojaiset
10. ↑ Juha Vainio – Juhannustanssit
11. ↑ YLE/Elävä arkisto: Lavalla Junnu Vainio – Mies joka tapasi Dingon
12. ↑ Ikävalko s. 289
13. ↑ Legendan laulut s. 16
14. ↑ Legendan laulut s. 28
15. ↑ Legendan laulut s. 34
16. ↑ Legendan laulut s. 66
17. ↑ Pornoa karaokelaulua! 16.1.2008. MTV3. Viitattu 18.9.2008.
18. ↑ Jukka Lyytinen: Huono iho, hyvä sydän. Seura, heinäkuu 2008, nro 17, s. 36–41. ISSN 0358-8017.