Ero sivun ”Dan Andersson” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pois tuollaiset täysin irrelevanttit ja häiritsevät linkitykset. Olisi oikeastaan korjausprojektin paikka |
p kuten ed. |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
* "Oli sielu liekeissä. Kuin kuollut puu se räiskyi läpi tuulen lämpöisimmän."<ref>Viimeinen laulu, suom. Hector ja Tommy Tabermann</ref> |
* "Oli sielu liekeissä. Kuin kuollut puu se räiskyi läpi tuulen lämpöisimmän."<ref>Viimeinen laulu, suom. Hector ja Tommy Tabermann</ref> |
||
* "Muistan sen illan kun näin kuinka tuuli merta koskettaa, ja kun riemu tarttui lailla enkelin. <br>Ja mä ymmärsin, et Herra siksi joka päivä löi, että ilon |
* "Muistan sen illan kun näin kuinka tuuli merta koskettaa, ja kun riemu tarttui lailla enkelin. <br>Ja mä ymmärsin, et Herra siksi joka päivä löi, että ilon yöksi tahtoi säästää hän."<ref>Illalla, suom. Hector ja Tommy Tabermann</ref> |
||
* "Syksyn sait sä, talven joit sä, kunnes rintas vavahteli, peittyi valoon ihanuudet, ruusut, ruoho, maa ja jää. <br>Ylläsi vain taivas aina, kylmä mutta tähtikirkas, kun sä kompastellen kuljit rauhan paratiisihin."<ref>Kaipuulleni, suom. Hector ja Tommy Tabermann</ref> |
* "Syksyn sait sä, talven joit sä, kunnes rintas vavahteli, peittyi valoon ihanuudet, ruusut, ruoho, maa ja jää. <br>Ylläsi vain taivas aina, kylmä mutta tähtikirkas, kun sä kompastellen kuljit rauhan paratiisihin."<ref>Kaipuulleni, suom. Hector ja Tommy Tabermann</ref> |
||
Nykyinen versio 6. helmikuuta 2021 kello 17.34
Dan Andersson (1888 – 1920) oli ruotsalainen työläiskirjailija ja runoilija. Anderssonin tuotantoa ovat kääntäneet suomeksi muun muassa Hector ja Tommy Tabermann.
Sitaatteja[muokkaa]
- "Tähän villiin kaipaukseen meidät äidit synnyttivät, ja synnystä murheen nousi ensi huutomme.
Kukkuloilla, niityillä me päivät temmelsimme milloin perhosina, jumalina, kerjäläisinä."[1]
- "Oli sielu liekeissä. Kuin kuollut puu se räiskyi läpi tuulen lämpöisimmän."[2]
- "Muistan sen illan kun näin kuinka tuuli merta koskettaa, ja kun riemu tarttui lailla enkelin.
Ja mä ymmärsin, et Herra siksi joka päivä löi, että ilon yöksi tahtoi säästää hän."[3]
- "Syksyn sait sä, talven joit sä, kunnes rintas vavahteli, peittyi valoon ihanuudet, ruusut, ruoho, maa ja jää.
Ylläsi vain taivas aina, kylmä mutta tähtikirkas, kun sä kompastellen kuljit rauhan paratiisihin."[4]