Velka
Velka on velallisen velvoite, jonka sisältönä on jokin varallisuusarvon omaava suoritus velkojalle eli velkasuhteen toiselle osapuolelle. Suorituksen täyttämättä jättäminen aiheuttaa oikeudellisen vastuun.
- Aika on rahaa, ja monet maksavat sillä velkansa. (Josh Billings)
- Velkojat ovat taikauskoista väkeä, pitävät tarkasti vaarin määrätyistä päivistä ja kellonajoista. (Benjamin Franklin)
- Köyhän velka pitää isoa ääntä. (Thomas Fuller)
- Älä puhu veloistani, ellet aio maksaa niitä. (George Herbert)
- Toiste maksan, jos ma jaksan. (Paavo Korhonen)
- Ylpeys ei halua olla velassa, ja itserakkaus ei halua maksaa. (La Rochefoucauld)
- Velka on vapaiden orjuutta. (Publilius Syrus)
- Joka kuolee, maksaa kaikki velkansa. (William Shakespeare)
- Sehän se velat maksaa, joka viimeiseksi maailmaan jääpi. (Suomalainen sananlasku)
- Nuoremman pojan pääomana on luotto, ja sillä elää mainiosti. (Oscar Wilde)
- Ei nälkkäne velaast väliit, ku vaa syärä sais. (Uskela) (Kansanrunousarkisto)
- Ko oo nahas nii oo rahas, ko oo veras nii oo velas. (Kalanti) (KRA)
- Kyllä elävältä velkansa saa. (Pieksämäki) (KRA)
- Lupa on pahempi velekoo. (Joensuu) (KRA)
- Näläkä ee usko velekoo. (Kiuruvesi) (KRA)
- Rikkaall on kaekkea, sill on velkoaki. (Sysmä) (KRA)
- Takaa mies ja maksa velka! (Viljakkala) (KRA)
- Tuvas köyhä velan antaa, porstuvas pois ottaa. (Heinola) (KRA)
- Veli on veleka ottaisa, mutta veljen poika maksaisa. (Rovaniemi) (KRA)
- Velka o veli otettaissa, veljenpoika maksettaissa. (Turku) (KRA)
Lähteet[muokkaa]
Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.