Ilmari Kianto

Kohteesta Wikisitaatit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli 1900-luvun alkupuoliskon tärkeimpiä suomalaisia kirjailijoita. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana.

  • Isäkultaani vaivaa - verkkotauti. Se vaivaa häntä yötä-päivää. Suolakalaa, aina vain suolakalaa! - verkot veteen, aina vain verkot veteen!
  • Jos minäkin ratkeaisin raivoraittiiksi, niin varmaan 'heittäisin veivini'. Äkillisiä muutoksia täytyy välttää.
  • Kuinka se vielä onkaan olevinaan hyvässä kurssissa tuo bufetsikkamainen förstår int...! Kuinka säyseän lammasmaisia, kuinka selkäydinvikaisia ovatkaan meidän suomalaiset edustajamme tuon sivistymättömän nenännyrpistyksen edessä!
  • Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!
  • Ryysyranta on torpan nimi. Olisi liian juhlallista, jos sanoisimme että se sijaitsee jossakin. Sellaiset mökkirähjät yleensä eivät sijaitse, vaan niitä yksinkertaisesti on olemassa, ne kasvavat armaan isänmaan kamarasta kuin rumat lehmänsienet.
  • Sepä se soli-sali-ratti!
  • Tulkoon hallat ja harmit ja muut - sauna, tuo korpunut ja musta, jossa on avarat lautehet, se se immeisen täällä murheen laaksossa äksiisissä pitää.

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.