Käki

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Käki (Cuculus canorus) on lintu, joka tunnetaan erityisesti luonteenomaisesta ääntelystään, kukkumisesta, joka mainitaan myös lukemattomissa kansanrunoissa ja lastenlauluissa. Vain uros kukkuu, naaras pilittää kiihtyvästi "pypypypypypy".

  • Kukkuipa käkeä kolme / kolmen koivun latvasessa: / kuka kukkui helskytellen, / se oli emon käkönen, / kuka kukkui kuuluisasti, / se oli ison käkönen, / kuka kukkui kuikutellen, / se oli minun käköni. (Suomalainen kansanruno)

(Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997)

  • "Heikot sortuu elon tiellä, käki sen kun porskuttaa. Leppälintu tuo minulle murkinaa, se siis hyväksyy minut tällaisena. Miksen saisi hyötyä lajin tyhmyydestä? Fiksut pärjäävät aina. Ikäkäki korosti aina, että pesämunat tulee hajasijoittaa ja että pahin virhe on munia laiskojen ja älykkäiden tipujen pesiin – tai petolintujen kuten kotkien, pöllöjen ja haukkojen. Poikasten ruokkiminen kannattaa ulkoistaa, siten itselle jää enemmän aikaa vaikkapa luomiseen. Kukkuminen on yksitoikkoista, joten Ikäkäki yrittää saada sävelletyksi laulun nimeltä Yksi lensi yli käenpesän. Minäpä olen jo näin nuorena poikasnerona väsännyt tällaisen!”: (Risto Rekola: Muru ja Puru)
  • ”Kilpailijani pesästä työnnän, / tämän aivan auliisti myönnän. / Tylyistä teoista näistä / syytän taustaani rikkinäistä. / En nähnyt emoa, en isää / en sisaruksiani lisää: / synnyimme tosin samaan kesään / mutta jokainen meistä eri pesään. // Vaan turhaa on tätä miettiä, / mehän seuraamme luontaista viettiä. / Ei siivekäs tarvitse juuria, / ei sukujuhlia suuria. // Nyt vilkkaat, värikkäät lintuhoukat / alati kuskaavat ravintoa. / Ne tuovat mehevät, karvaiset toukat, / uurastavat uhkuen intoa. / Heitä kiitän ylläpidosta. / Aion vaalia tätä sidosta: / leppälintujen kololoukkoon / pienten sinisten munien joukkoon / ilmaantuu vastakin munia käen / huollettavaksi palvelusväen”. (Tuija Kuha: Muru ja Puru)
  • Muru raivostuu ja marmattaa: ”Omien vanhempiesi pitäisi ruokkia ja opettaa sinut tavoille!”. Ei se kuitenkaan käkeä puusta pudota vaan palaa Purun luokse. Ne päättävät ottaa leppälinnut kotiinsa ja ruokkia ja helliä niitä kunnes nuo oppisivat lentämään. Se on rankkaa, mutta aina ei voi ajatella omaa mukavuutta. Onneksi poikaset palkitsevat uudet vanhempansa kauniilla lauluilla. Sykähdyttävimmät ovat ”kolokehto” ja ”kulukohtu”. Liverrys auttaa jaksamaan. Ja jospa lintuset tulevaisuudessa tuovat puunlatvoista ruokaa – sitten kun Muru ei enää vanhuuttaan jaksa kiivetä. Ehkä niistä kärsivällisellä kasvatuksella saisi yhtä sinnikkäitä sapuskanhankkijoita kuin puutiaiset? (Risto Rekola: Muru ja Puru)