Kauko Röyhkä

Kauko Röyhkä esiintymässä keväällä 2004.

Kauko Röyhkä (oik. Jukka-Pekka Välimaa, s. 12. helmikuuta 1959 Valkeakoski) on suomalainen pitkän linjan rock-muusikko ja kirjailija. Röyhkän taiteilijaura on jatkunut vuodesta 1980.

Lainauksia

• ”Minusta tuntuu, että ihmiset ovat niin laiskoja tulevaisuudessa, jo nyt, etteivät ne jaksa lukea paljoa kirjoja. Rock on sellainen taidemuoto, joka saavuttaa enemmän ihmisiä, ja jos rock kehittyy yhtä korkealle tasolle kun joku kirjallisuus, niin se on todella merkittävää, koska se on jo nyt aika merkittävää.”
  • Tuubi-televisio-ohjelman haastattelussa vuonna 1980

• ”Suomalaisissa rockbiiseissä harrastettava melankolisuus ei puhuttele minua. Pidän kyllä sellaisesta melankoliasta, jota löytää esimerkiksi Aleksis Kiven ja Uuno Kailaan vanhoista runoista. Totta kai niissä on muunkinlaisia virityksiä, mutta siis niiden runojen melankolia ei ole luonteeltaan alistunutta. Olen aina ollut aika dynaaminen tyyppi enkä pidä itsesäälistä. Vaikka välillä on tullut takkiin, olen aina pyrkinyt eteenpäin. Haikeus ja joittenkin asioitten kaipaaminen ei ole minulle luontevaa. En kaipaa vanhoja aikoja, vanhoja rakastettuja tai tällaista.”

• ”Moni suomalainen mies olisi nähnyt Lauran jossain ja jäänyt sen jälkeen itkemään kaljalasin äärelle, että voi kun saisin tuollaisen naisen. Tämä kaveri menee suoraan sen kotiin. [– –] Laura arvostaa pojan tekoa. Yleensä naiset arvostavat sitä, kun mies on rohkea.”
  • Lauralle-kappaleesta

• ”Pikkunäppärä kaikillevittuilu aiheutti sen, että kun Steppaillen-levy julkaistiin syksyllä 1980, oululaiset kulman kundit lupasivat lyödä mua turpaan, jos ilmestyn illalla kadulle. Kolme vuotta myöhemmin, kun keikoillemme alkoi olla korttelin mittainen jono, samat tyypit tulivat nuolemaan mun persettä. Mutta vielä pitkään pennut huutelivat nurkan takaa homoksi, vaikka olisin kulkenut käsikynkkää tyttöystävän kanssa. Olen aina inhonnut urpoutta, mutta urpojen pilkka ja uhkailu on ollut hyvä ja kasvattava kokemus. Ei meitä artisteja tarvitse käsitellä silkkihansikkain. Siperia karsii jyvät akanoista.”

• ”Kaikki tämä kuulostaa hyvin elitistiseltä, mutta en piittaa. Joku kirjallisuusihminen (en muista kuka) väitti joskus, että Suomessa on noin 1 000 ihmistä, jotka oikeasti välittävät kirjallisuudesta. Mitä se ’oikeasti’ sitten tarkoittaa - niitäkö, jotka jaksavat seurata suurinta osaa Suomessa julkaistusta kaunokirjallisuudesta? Itse olen hyvin tyytyväinen, jos musiikillani on vaikkapa tuhat kuuntelijaa. Ideani ovat sen tyyppisiä, etteivät ne millään voi koskettaa kovin suurta ihmisryhmää. Minulle on oikeastaan samantekevää, ostavatko nuo tuhat ihmistä edes levyjäni vai kuuntelevatko he niitä Spotifysta (ja maksaako Spotify minulle siitä jotain). Paljon tärkeämpää on se, että musiikkini TEKEE VAIKUTUKSEN. Haluaisin tehdä jotain niin voimakasta, että muutamat ihmiset SEKOAISIVAT siihen täysin.”

• ”MTV, radioiden soittolistat, Idols, palkintogaalat... Siinä syitä, miksi nuoren polven rock ei ota onnistuakseen. Nuoret ovat kasvaneet tuon paskan keskellä. Muistan, kuinka 80-luvulla muusikkopiireissä naurettiin palkinnoille, niitä saivat vain lipevät iskelmälaulajat. Nyt katu-uskottavatkin risuparrat ja hevikaljut itkevät, jos eivät saa Emmaa. Ah, missä on se jeesus joka ruoskii rahanlainaajat ulos temppelistä? Nuorten pitäisi potkia meitä vanhoja perseelle, nyt tuntuu että asia on päinvastoin.”

• ”Miksi nuolla perseitä, jotka eivät kuitenkaan paskanna kultarahoja.”

• ”Yritän tässä lietsoa porukkaa pieneen, mutta kehittävään kansalaistottelemattomuuteen. Juttuja voi tehdä ITSE, eikä aina tarvi kysellä lupaa joltakin taholta (koska vastaus on kuitenkin EI!) Voi ohittaa Suomen elokuvasäätiön, median, kriitikot, teatterikoulun, järkimiesten ja fariseusten jäkätyksen ja yksinkertaisesti vain toteuttaa elokuvan juuri niin tyhmästi, tökerösti ja hauskasti kuin osaa. Voi rikkoa lakia ja jokaista kultaista sääntöä. Voi esittää lopputuloksen vaikka navetassa. Katastrofihan siitä tulee, mutta 10-20 vuoden päästä se voi olla kulttifilmi, joka muistetaan mieluummin kuin useimmat varman päälle pelatut keskivertoleffat. Elämässä voi tehdä hullumpiakin asioita. Esim. sen voi jättää elämättä.”

• ”Suomalainen inhoaa Veli Huilu ja Veli Viulu -tyyppisiä höppänöitä, jotka rakentavat risumajan, joka ei kestä talven tuiskua eikä Ison Pahan Suden puhallusta. Suomalainen on mieluummin Veli Ponteva, joka rakentaa harmaista tiilistä ruman, mutta kestävän talon ja linnoittautuu sinne. Lopulta tylsyys alkaa käydä sen hermoille ja se vetää kännit, haistattaa vitut kaikelle ja kusee oman tiilitalonsa nurkalle. Aamulla krapulassa se katuu ja käy siivoamassa aiheuttamansa sotkun.”
  • Kirjasta Miss Farkku-Suomi (2003)