Kukko

Kukko

Kukko tarkoittaa koiraspuolista (kana)lintua.

• Kun kukko läiskytti siipiänsä, / Niin lentävänsä se luuli: / Se huomas aidalle pääsevänsä, / Kun sattui myötäinen tuuli. // Nyt kukko laukesi laulajaksi / Ja taiteheksi sen keksi, / Niin kukon laulua ihanaksi / Sai kana kiittäneheksi. // Jo kukon äänikin halkes aivan / Ja sortui surkean lailla, / Mut kanan kiitokset maksoi vaivan - / Hän niit' ei viel' ole vailla. // Se oikein totta on tämä taulu: / On taideastetta monta, / Mut kanan mielestä kukon laulu / On suurta, vertaamatonta. (J. H. Erkko)

Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997.

• Ei kukko käskien laula. (Jyväskylä) (Kansanrunousarkisto)

• Kukko ja lukkari elää laulullaan. (Lahti) (KRA)

• Kukko laulaa saetta iltapäivällä. (Virolahti) (KRA)

• Kukko laulo Kuopiossa, kana kaikatti Juvalla, sika vinku Viipurissa. (Heinävesi) (KRA)

• Kukko on kannai kur. (Kivennapa) (KRA)

• Kukko on kööhän kello. (Heinola) (KRA)

• Kukko teile, kukko meile, kukko kaikele kyläle. (Savonlinna) (KRA)

• Kukko laulaa niinku ruakitaan. (Loppi) (KRA)

• Kukot puul ja laiskat työl ja virijät makkaamaa. (Kivennapa) (KRA)

• Lukkari laulaa sunnuntaina ja kukko koko viikon. (Suoniemi) (KRA)