Mohammad Reza Pahlavi

Wikisitaateista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:


Mohammad Reza Pahlavi (26. lokakuuta 1919 – 27. heinäkuuta 1980) oli Iranin viimeinen šaahi alkaen 16. syyskuuta 1941 aina Iranin vallankumoukseen 11. helmikuuta 1979 asti.

Mohammad Reza Pahlavista sanottua[muokkaa]

  • "Hän rakasti prinsessa Fawziaa mutta oli epävarma tämän seurassa. Fawzia puhui aina ranskaa, ihaili oopperaa. Hän unelmoi tanssiaisten järjestämisestä, kohteli šaahia kuin talonpoikaa ja moitti Teherania peräkyläksi"[1]
    • Amir Taheri, šaahin biografi
  • "Šaahi näki Sorajan ja rakastui tähän, ei vain koko sydämestään vaan sadasta sydämestä niin kuin persialainen sananlasku sanoo"[2]
    • Amir Rostom-Bakhtiari, prinsessa Sorajan isosetä ja keisarinnan yksityisen neuvontanjaviraston johtaja
  • "Dynastian kiistaton päällikkö oli Tadj Molouk, šaahin äiti. Hän oli ylpeä nainen joka ei nohtanut koskaan sitä että hänen miehensä oli perustanut hallitsijahuoneen"[3]
    • Soraja Soraya Esfandiary-Bakhtiary, šaahin toinen puoliso
  • "Šaahin tehtävänä on olla vallassa, ei johtaa maata"[4]
    • Mohammed Mossadeq, Iranin pääministeri vuosina 1951-1953
  • "Sinun ei kannata yrittää hypätä isäsi saappaisiin. Ne ovat sinulle liian suuret"[5]
    • Ajatollah Khomeini
  • "Hän sanoi minulle lähteneensä maasta, jotta Iranissa olisi vältytty kansalaissodalta. Minä luulen, että hän toimi paniikissa. Hän oli vain ihminen, pehmeä mies kovassa maassa. Hän ei ollut siihen aikaan mikään hirmuvaltias, ei sellainen kuin isänsä [6]
    • Amir Taheri, šaahin biografi
  • "Mieheni haaveena oli päästä eroon feodaalijärjestelmästä toteuttamalla maareformi. Lisäksi kyse oli naisen vapautumisesta ja naisen asemasta yhteiskunnassamme - naiset eivät saaneet asettua ehdolle, eivätkä itse äänestää ja - luonnollisesti myös kaikista muista muutoksista naisten elämässä, avioerosta, moniavioisuudesta, lastenkasvatuksesta, samanpalkkaisuudesta"[7]
    • Farah Diba, šaahin kolmas puoliso
  • "Mielenosoitukset kasvoivat ja kasvoivat, mutta aviomieheni korosti aina, että hän ei halua päästä tilannetta kärjistymään verenvuodatukseksi. Se oli ainoa asia jolla oli todella merkitystä. Hän ei halunnut pysyä valtaistuimella maamiestensä kustannuksella, ja niin hän päätti lähteä. Hän ajatteli, että se saisi ehkä väestön hysterian rauhoittumaan. Mieheni oli käsittänyt että ihmiset eivät halunneet enää häntä vaan kiinnittivät toivonsa ajatollah Khomeiniin"[8]
    • Farah Diba, šaahin kolmas puoliso

Viitteet[muokkaa]

  1. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 130. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
  2. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 132. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
  3. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 134. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
  4. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 141. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
  5. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 141. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
  6. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 146. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
  7. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 161. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
  8. Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 166. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.