Pieru

Pieru (lat. flatus) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystä pieru käytetään myös fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseistä kaasua purkautuu peräaukon kautta nopeasti ja usein äänekkäästi ulos.

• "Ei nälkäistä pieretä." (Punkalaidun) (Kansanrunousarkisto)

• "Ei pien pieru persettä revi." (Sysmä) (KRA)

• "Ei pieru haisutta leviä." (Askola) (KRA)

• "Ei pieru taivaaseen kuulu." (Vihti) (KRA)

• "Ei pierua saa piättää eikä nurin niskon lähättää." (Haapavesi) (KRA)

• "Joka piarun ilmaisee, se on piarun isä." (Uusikaupunki) (KRA)

• "Joka pieremätä kusee, se kuksimata kuolee." (Mäntyharju) (KRA)

• "Jokainen pitää oman pierunsa hajusta." (Islantilainen sananlasku) (SSSK)

• "Joutaahan jorista pieru kirnussa." (Kestilä) (KRA)

• "Kai kaikki ehtoolla pieree, mutta se mies on, joka aamulla pieree." (Viljakkala) (KRA)

• "Nälkähiist pierettää, ja syönettä röyhlyttää." (Nastola) (KRA)

• "Pakossaha se pappii pieröö." (Leppävirta) (KRA)

• "Piaru on paskan kranni." (Isokyrö) (KRA)

• "Pieru on paskan postimies." (Viitasaari) (KRA)

• "Poru pitkästä ilosta, pieru kauan naurannasta." (Tyrvää) (KRA)

• "Tapaturmaset piarut pittää yskällä sekotettaman." (Pöytyä) (KRA)

• "Vasta aika persettä pidellä, kuin pieru päässyt on." (Naantali) (KRA)

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.