Titanic

Wikisitaateista
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Titanic on vuonna 1997 ilmestynyt yhdysvaltalainen elokuva, jonka pääosassa näyttelevät Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet. Se kertoo tarinan rakastavaisista, Jack Dawsonista ja Rose DeWitt Bukaterista. Elokuva voitti monia Oscar-palkintoja.

Jack Dawson[muokkaa]

  • Olen maailman valtias!

Vanha Rose[muokkaa]

  • [katsoo pelastettua peiliä] Tämä oli minun. Kuinka merkillistä! Se näyttää samalta kuin viimeeksi. [kääntää peilin ja näkee peilin rikkoutuneesta peilikuvasta itsensä] Peilikuva on hieman muuttunut.
  • Se oli unelmien laiva kaikille muille. Minulle se oli orjalaiva, joka vei minut kahleissa Amerikkaan. Ulospäin olin, mitä hyvinkasvatetun tytön pitää olla. Sisimmissäni huusin.
  • 1500 ihmistä hukkui, kun Titanic upposi. 20 venettä ajelehti lähistöllä ja vain yksi tuli takaisin. Vain yksi. Kuusi ihmistä pelastettiin vedestä itseni mukaan lukien. Kuusi, puolestatoista tuhannesta. Jälkeenpäin ne 700 ihmistä veneissä pystyivät vain odottamaan. Odottamaan kuolemaa, odottamaan elämää. Odottamaan synninpäästöä, jota ei koskaan tulisi.
  • [kertoo Calista] Silloin näin hänet viimeisen kerran. Hän meni tietenkin naimisiin ja peri miljoonansa. Vuoden 1929 romahdus tuhosi hänen liiketoimensa ja sinä vuonna hän ampui itsensä... Niin kuulin.

Dialogit[muokkaa]

Brock Lovett: Ludvig XVI käytti upeaa jalokiveä nimeltä Kruunun sininen timantti. Se katosi vuonna 1792, kun Ludvig menetti kaiken niskasta ylöspäin. Teorian mukaan timanttikin pilkottiin ja hiottiin Valtameren sydämeksi. Tänä päivänä se olisi arvokkampi kuin Hope-timantti.
Vanha Rose: Se oli kauhea, raskas kapistus. Käytin sitä vain tuon ainoan kerran.
Lizzy Calvert: [katsoo Rosen piirrosta] Uskotko todella tämän esittävän sinua, mummi?
Vanha Rose: Se olen minä. Enkö ollut vetävä mimmi?

Vanha Rose: Siitä on 84 vuotta...
Brock Lovett: Yrittäkää muistaa edes jotain.
Vanha Rose: Haluatteko kuulla tämän vai ette? Siitä on 84 vuotta. Ja tunnen yhä tuoreen maalin tuoksun. Astioita ei oltu koskaan käytetty. Lakanoissa ei oltu koskaan nukuttu. Titanicia sanottiin unelmien laivaksi. Sitä se todella oli.

Rose DeWitt Bukater: En ymmärrä kaikkea tätä hössötystä. Ei se näytä Mauretaniaa suuremmalta.
Caledon Hockley: Voit ikävystyä muusta, et Titanicista. Se on Mauretaniaa paljon pidempi ja ylellisempi. Tyttäreenne on vaikea tehdä vaikutus, Ruth.
Ruth DeWitt Bukater: Tätä laivaa siis pidetään uppoamattomana.
Caledon Hockley: Se on uppoamaton. Itse Jumalaakaan ei voisi upottaa sitä.

Molly Brown: Kuka keksi nimen Titanic? Sinäkö, Bruce?
J. Bruce Ismay: Kyllä. Halusin ilmaista pelkän koon; koko merkitsee vakautta, ylellisyyttä ja ennen kaikkea voimaa.
Rose DeWitt Bukater: Tunnetteko tri Freudia? Hänen ajatuksensa miesten koon ihailusta voisi kiinnostaa teitä.
[Molly Brown ja Thomas Andrews naurahtavat.]
Ruth DeWitt Bukater: [kuiskaten] Mikä sinuun on mennyt?
Rose DeWitt Bukater: Anteeksi. [nousee ja lähtee]
Ruth DeWitt Bukater: Pyydän anteeksi.
Molly Brown: Toivottavasti pärjäät villikkosi kanssa, Cal.
Caledon Hockley: Tästedes minä valvon hänen lukemisiaan, vai mitä Mrs. Brown?
J. Bruce Ismay: Onko Freud joku matkustaja??

[Rose on vedessä kelluvan oven päällä ja Jack roikkuu sen reunalla, väristen.]
Rose DeWitt Bukater: Nyt hiljenee.
Jack Dawson: Kestää hetken... järjestää veneet. En tiedä sinusta, mutta kirjoitan tästä tiukkasanaisen kirjeen laivayhtiölle.
Rose DeWitt Bukater: Rakastan sinua, Jack.
Jack Dawson: Älä tee tuota. Älä hyvästele vielä. Ymmärrätkö?
Rose DeWitt Bukater: Minä palelen.
Jack Dawson: Kuuntele, Rose. Sinä selviät täältä, jatkat elämääsi ja teet paljon vauvoja. Näet heidän kasvavan. Kuolet vanhuksena vuoteessasi. Et täällä tänä yönä. Et näin.
Rose DeWitt Bukater: En tunne ruumistani.
Jack Dawson: Lipun voittaminen oli parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Se toi minut luoksesi. Siitä olen kiitollinen, Rose. Tee minulle palvelus... Lupaa, että jäät henkiin. Että et luovuta, vaikka kävisi kuinka. Vaikka tuntuisi toivottomalta... Lupaa minulle nyt, Rose. Äläkä koskaan riko sitä lupausta.
Rose DeWitt Bukater: Minä lupaan.
Jack Dawson: Älä koskaan luovuta.
Rose DeWitt Bukater: En koskaan luovuta, Jack. En koskaan.

[Carpathia palaa New Yorkiin, Rose seisoo ulkona sateessa katsoen Vapaudenpatsasta.]
Carpathian stuertti: Saisinko nimenne?
Rose DeWitt Bukater: Dawson. Rose Dawson.
[Kohtaus palaa nykypäivään.]
Lewis Bodine: Emme löytäneet mitään tietoja Jackista.
Vanha Rose: Eipä tietenkään. Enkä ole puhunut hänestä ennen kuin nyt. En edes isoisällesi (Lizzylle). Naisen sydän on salaisuuksien meri. Mutta nyt tiedät, että oli Jack Dawson, joka pelasti minut sanan kaikissa merkityksissä. Minulla ei ole edes kuvaa hänestä. Hän on olemassa vain muistoissani.