Viimeisiä sanoja

Wikisitaateista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viimeiset sanat ovat aakkosjärjestyksessä sukunimen (tai kuninkaallisten tapauksessa etunimen) mukaan.

A[muokkaa]

  • Minä kuljen porttien läpi, pestynä Karitsan veressä.
    • Venäjän tsaari Aleksanteri II, joka menetti anarkistin pommi-iskussa toisen jalkansa ja kuoli myöhemmin kotonaan palatsissa.[2]
  • Odottavatko ne? Odottavatko ne? No... antaa niiden odottaa!
    • Yhdysvaltalaiselle kenraali Ethan Allenille oli kerrottu, että enkelit odottavat häntä.[3]

B[muokkaa]

  • Ah, tuo maistuu hyvältä. Kiitos.

C[muokkaa]

  • Ottakaa askel eteenpäin, pojat – se on helpompaa siten.

D[muokkaa]

  • Ai hitto!
    • Roald Dahl sairaanhoitajan pistettyä häntä neulalla (tätä ennen Dahl oli ehtinyt sanoa perheelleen jäävänsä kaipaamaan heitä valtavasti).
  • Missäköhän kelloni on?
    • Salvador Dali, jonka tunnettu taidemaalaus on sulavia kelloja sisältävä Muiston pysyvyys.[8]
  • Saisinko vielä yhden drinkin, kiitos.

F[muokkaa]

  • Minulla on ollut helvetin hauskaa ja olen nauttinut joka minuutista.
  • Miten olisi tällainen otsikko huomiseen lehteen? French Fries!
    • James French huusi tämän sanaleikin hänen sähkötuoliteloitustaan todistaneille toimittajille. French fries tarkoittaa ranskalaisia perunoita.[10]

H[muokkaa]

  • On kuoltava saadakseen selville, mitä kuoleman jälkeen todella tapahtuu, mutta katolilaisilla on oma toivonsa.

K[muokkaa]

M[muokkaa]

  • Anteeksi, herra. En tehnyt sitä tarkoituksella.
  • Viimeiset sanat ovat niitä typeryksiä varten, jotka eivät ole sanoneet eläessään tarpeeksi.

S[muokkaa]

V[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Ylikarjula, Simo: Minä elän ja muita viimeisiä sanoja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29407-1.

Viitteet[muokkaa]

  1. Ylikarjula 2005, s. 13.
  2. 2,0 2,1 Ylikarjula 2005, s. 15.
  3. Ylikarjula 2005, s. 17.
  4. Ylikarjula 2005, s. 26.
  5. Ylikarjula 2005, s. 58.
  6. Ylikarjula 2005, s. 58.
  7. Ylikarjula 2005, s. 58.
  8. 8,0 8,1 8,2 Kuuluisat viimeiset sanat – näin he sanoivat lähdön hetkellä is.fi. 23.7.2014. Viitattu 20.9.2019.
  9. Ylikarjula 2005, s. 153.
  10. Ylikarjula 2005, s. 160.
  11. Vertaa Ylikarjula 2005, s. 211.
  12. Puintila, Lauri: Viimeiset sanat. Ilta-Sanomat, 22.10.2009, s. 18-19.
  13. Ylikarjula 2005, s. 301.
  14. * Tarkka, Pekka: Pentti Saarikoski: vuodet 1964-1983. Otava 2003.
  15. Ikävalko, Reijo: Täyttä elämää, Junnu. Kotkan poikii ilman siipii, s. 289. Jyväskylä: Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5165-6.