Vilho Lampi

Wikisitaateista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilho Lampi, Omakuva, 1931.
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Vilho Lampi (19. heinäkuuta 1898 Oulu – 17. maaliskuuta 1936 Oulu) oli suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan erityisesti uhmakkaista omakuvistaan, voimakkaista kansankuvauksistaan sekä Limingan lakeutta, Liminkaa ja liminkalaisia kuvaavista maalauksistaan.

Aforismeja[muokkaa]

  • ”Omien ojiensa varsilla marjan on käsketty marjansa kypsyttää.”[1]
  • Rakkaus ja viha ovat molemmat suuria, mutta suurin on uhma.”[1]
  • Sydän kypsyy tuskan paahteessa.”[1]
  • Taide ei salaa, se paljastaa puutteellisuudet. Sillä emme voi ketään pettää.”[2]
  • ”Ydinkysymykseni tähtiyönä: olenkohan oikealla planeetalla.”[2]
  • ”Lakeus kohottaa, mutta se myös musertaa.”[2]
  • ”Synnyinkautensa kuvastajana on taide sovittamaton historioitsija.”[2]
  • ”Vain abstraktisella taidolla on oikeutuksensa.”[3]
  • ”Puolinainen elämä on huono valonnäyttäjä. Se on kuin puolikuu taivaalla joka häämöttää ja häipyy. Eikä se kykene ketään ilahduttamaan.”[2]
  • ”Rakkauden tunnustaminen naiselle: vaikein tehtävä mitä luonto on miehelle järjestänyt.”[2]
  • ”Luonnon alakuloisuus ei ole muuta kuin luonnon suuruutta ja voimaa.”[2]
  • ”Tähtiyö: yksinäisyyden lohtu. Planeettameressä on sinunkin valollasi tehtävä.”[2]
  • ”Me elämme hetkestä hetkeen ja havahdumme vasta nähtyämme ensimmäisen kellastuneen lehden.”[2]
  • ”Uhma on Jumalasta ja Jumala on kauneus.”[2]

Lähteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 1,2 Junttila, Marja: Vilho Lampi 1898–1936. Pohjoinen/Ars Nordica, 1998. ISBN 951-749-312-6.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 2,9 Jumala on kauneus – Kansallisteatterissa Smeds Ensemble.
  3. Aalto, Eeli: Vilho Lampi, lakeuden maalari : esittelyä ja taustaa, Vilho Lammen aforismeja, Karisto 1967 s. 47