Vilho Lampi
Vilho Lampi (19. heinäkuuta 1898 Oulu – 17. maaliskuuta 1936 Oulu) oli suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan erityisesti uhmakkaista omakuvistaan, voimakkaista kansankuvauksistaan sekä Limingan lakeutta, Liminkaa ja liminkalaisia kuvaavista maalauksistaan.
Aforismeja
[muokkaa]- ”Omien ojiensa varsilla marjan on käsketty marjansa kypsyttää.”[1]
- ”Rakkaus ja viha ovat molemmat suuria, mutta suurin on uhma.”[1]
- ”Sydän kypsyy tuskan paahteessa.”[1]
- ”Taide ei salaa, se paljastaa puutteellisuudet. Sillä emme voi ketään pettää.”[2]
- ”Ydinkysymykseni tähtiyönä: olenkohan oikealla planeetalla.”[2]
- ”Lakeus kohottaa, mutta se myös musertaa.”[2]
- ”Synnyinkautensa kuvastajana on taide sovittamaton historioitsija.”[2]
- ”Vain abstraktisella taidolla on oikeutuksensa.”[3]
- ”Puolinainen elämä on huono valonnäyttäjä. Se on kuin puolikuu taivaalla joka häämöttää ja häipyy. Eikä se kykene ketään ilahduttamaan.”[2]
- ”Rakkauden tunnustaminen naiselle: vaikein tehtävä mitä luonto on miehelle järjestänyt.”[2]
- ”Luonnon alakuloisuus ei ole muuta kuin luonnon suuruutta ja voimaa.”[2]
- ”Tähtiyö: yksinäisyyden lohtu. Planeettameressä on sinunkin valollasi tehtävä.”[2]
- ”Me elämme hetkestä hetkeen ja havahdumme vasta nähtyämme ensimmäisen kellastuneen lehden.”[2]
- ”Uhma on Jumalasta ja Jumala on kauneus.”[2]
Lähteet
[muokkaa]- ↑ 1,0 1,1 1,2 Junttila, Marja: Vilho Lampi 1898–1936. Pohjoinen/Ars Nordica, 1998. ISBN 951-749-312-6.
- ↑ 2,00 2,01 2,02 2,03 2,04 2,05 2,06 2,07 2,08 2,09 Jumala on kauneus – Kansallisteatterissa Smeds Ensemble.
- ↑ Aalto, Eeli: Vilho Lampi, lakeuden maalari : esittelyä ja taustaa, Vilho Lammen aforismeja, Karisto 1967 s. 47