Yrjö Kallinen

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Yrjö Kallinen (15. kesäkuuta 1886 – 1. tammikuuta 1976) oli Suomen puolustusministeri (1946–1948) ja opetusneuvos. Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea rauhanaatteen puolestapuhujana Suomessa.

Mielipiteitä[muokkaa]

  • "Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä."[1]
  • "Syvin meissä on kaikkien ilmaisujen tuolla puolen."
  • "Ihmiset voisivat elää rauhaa - mutta eivät voi, koska heidät lapsesta saakka kasvatetaan kilpailemaan ja taistelemaan, voittamaan, kukistamaan, alistamaan ja tappamaan toisiaan. Tämä kasvatus ja siihen pohjaava elämänkäsitys todellistaa itsensä: Syntyy ja säilyy asiaintila, jossa on kilpailtava, taisteltava ja tapettava."
  • "Ainoa tie rauhaan on rauha, ainoa keino aseettomuuteen on aseettomuus. Ainoa todellinen rohkeus on rohkeutta katsoa silmästä silmään sitä, mikä seuraa rauhasta ja aseettomuudesta, ihmisyyden toteuttamisesta omalta kohdalta."
  • "On aloitettava tästä tietoisuudesta: minä nukun. Minun täytyy tiedostaa tämä tila, olla koko ajan tietoinen ja katsoa kriittisesti itseäni, omia varmuuksiani." (haastattelu, 1979) (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella. En näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa." (lehtiartikkeli: Käsitteiden tuolla puolen, 1969. (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Meidän on herättävä tästä unesta ja nähtävä arvo tässä arkitodellisuudessa, ihmisessä, joka on meidän edessämme. Hän on mysteeri. Hän on jumalallinen ihme. (lehtiartikkeli: raittiuskasvatuksesta, 1960. (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ´ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että nöyryyttävässä määrässä pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä. (lehtiartikkeli: Kristinusko ja rauhanasia, 1947. (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Totuus - ikuista oleva ei ole ilmaistavissamme. Se on käsiteajattelun tuolla puolen. Me liikumme edelleenkin pinnalla. Vasta naarmun olemme vetäneet salaisuuden ytimen pintaan. (haastattelu, 1958, teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Elämän pyhimmät kokemukset lienevät hämäriä aavistuksia valvetilasta. Mutta niistä huolimatta uni jatkuu syvänä, pimittävänä. (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Dogmit, uskonkappaleet, ideologiat, ovat enemmän tai vähemmän staattisia. Siinä on niiden voima ja heikkous. Syvimmät ja todella elävät totuuskokemukset ovat, ilmeisesti, ainutkertaisia. (Tässä ja nyt, 1965, (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Uskonnollisen hengenelämän ydinoivallukset ja -kokemukset ovat hahmottomia. Ne kumpuavat käsitteellisen ajattelun ja määrittelyjen alueen tuolta puolen. Mutta me pyrimme tajuamaan ne ajatuskuvina, pukemaan ne sanoin ilmaistaviin käsitteisiin. Täten ovat syntyneet myytit, määritelmät, opit ja dogmit. (Hälinää ja hiljaisuutta, 1958. (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Jos ihminen pääsee käsitteellisen ajattelunsa rajoille ja kokee elävästi ja syvästi, varmaakin varmemmin, että nyt hän vasta on todellisuuden tuntumassa, silloin ei ole kysymyksessä pako mihinkään. Pikemminkin se on unesta heräämistä. (teoksessa "Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia", toim. Harri Markkula, WSOY 1995)
  • "Aina tulee jokaisen aatteen, jokaisen uskonnon historiassa vaihe, jolloin paavin istuimella kyynisesti naurahdetaan: "Tuo tarina Jeesuksesta Kristuksesta tuottaa meille paljon rahaa!" Naurahdus on sisällöltään sama, vaikka sanat ja nimet vaihtelevat uskon, aatteen ja ajan mukaan."[2]
  • "Eiköhän jokainen ihminen olisi jotain ihmeellistä, tavatonta, suurta jos hän vain osaisi ja uskaltaisi vapauttaa itsensä olemaan oma itsensä, sts. osaisi ja uskaltaisi poistaa itsestään sen, mikä estää ja ehkäisee häntä: sovinnaisuuden, halun apinoida, miellyttää, halun olla sitä, mitä vallitseva maku ja muoti houkuttelee häntä olemaan".[3]
  • "Vain elävien olentojen kärsimykset ovat jotain todellista; kaikki puheet maan ja Suomi-äidin kärsimyksistä elävien ihmisten kärsimyksen ulkopuolella ovat - anteeksi vain! - pelkkää sanahelinää." (SSSK)

Lähteet[muokkaa]

  1. Hälinää ja hiljaisuutta, Tammi, 1972, sivu 169.
    • Suuri sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.
  2. Matti Salminen: Yrjö Kallinen: Elämä & totuus, Into-kustannus, 2011