Arvid Järnefelt

Wikisitaateista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Arvid Järnefelt (1861 - 1932) oli varatuomari ja suomalainen kirjailija.

Arvid Järnefelt kiinnostui tolstoilaisuudesta osaksi venäläisen äitinsä Elisabethin kautta. Myöhemmin, kun Arvid oli nuorena juristiharjoittelijana Vaasassa, hän tutustui omakohtaisesti Tolstoin teksteihin. Lukiessaan niitä hän koki uskonnollisen murroksen. Sen jälkeen Arvid yksinkertaisti elämänsä: hän jätti juristintyön ja siirtyi maanraivaajaksi ja viljelijäksi Virkkalaan Rantalan tilalle. Hän halusi osoittaa, ettei tolstoilaisuus ollut eristäytymistä ja haaveellista mietiskelyä vaan lähimmäisten ja koko maailman rakastamista ja käytännön tekoja. Hän olikin vankien, köyhien ja sorrettujen auttaja.

Lainauksia[muokkaa]

  • Aivan niinkuin omaisrakkaus ei voi kasvaa ennenkuin olen oppinut rakastamaan vieraita niinkuin omaisiani, aivan samalla tavalla ei voi olla mitään hyötyä siitä, että minä koetan puhaltaa hehkuksiin isänmaanrakkauden. Todellinen rakkauskykyni ei siitä liikahda nimeksikään ylöspäin, vaan sen sijaan kasvaa kansallisylpeyteni, johon tosi rakkaus päinvastoin tukehtuu. Ja kansallisylpeys kasvattaa minulle yhä yltyvän kansallisvihan vieraita vastaan. Kaikki kansallisuudet elävät siinä maailman uskossa, että he menisivät suinpäin turmioon, jos seuraisivat uutta totuuden oppia. Ja sentähden he sulkevat rajansa ja koettavat kaikin tavoin nostattaa kansan rakkautta omaan itseensä. Mutta kuka taaskin mittaa ne veriset kärsimykset ja ne raskaat taakat, joita kansojen on kestäminen tullaksensa vihdoin pakostakin tämän saman totuuden tielle, avatakseen rajansa selko selälleen ja oppiakseen toistensa tarpeita palvelemaan ja toisiansa rakastamaan niinkuin omaansa! [1]
  • Tämä luonnollinen, vuosisatojen ja nyt viimeksi sodan oikeuttama viha oli saatava suomalaisessa sydämessä itsetietoiseksi voimaksi, joka yhtä varmasti kuin vesi sihahtaa tulikuuman raudan kosketuksesta, estäisi suomalaisia koskaan sekaantumasta venäläisiin. [2]
  • Ei mikään niin turmele ihmistä kuin valta eikä mikään tuota niin suuria onnettomuuksia veljesvapaudelle kuin valtaan pyrkiminen. [3]
  • Juopolle ei kelpaa sanoa: juo vähemmän, vaan täytyy sanoa: älä juo ensinkään. (SSSK)
  • Kaikki mikä elää se elää vain nykyisyydessä. (SSSK)
  • Maa on sen joka sitä viljelee. (SSSK)
  • Me tuhlaamme nykyisyyttä kaikkialla olemattoman tulevaisuuden hyväksi. [4]
  • Te ette tiedä maailmassa mitään muuta niin surullista, niin sydäntä haavoittavaa asiaa kuin se, että naiset, siveyden ja elämänlohdutuksen tuki, myyvät itseänsä toreilla. (SSSK)

Lähteet[muokkaa]

  1. Arvid Järnefelt: Heräämiseni. Digitaalinen painos. kappale 14. Gutenberg project
  2. Timo Vihavainen: Itäraja häviää. Ensimmäinen painos. s. 102. Otavan Kirjapaino Oy: Keuruu 2011. ISBN 978-951-1-24709-8
  3. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 481. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  4. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 437. Otava, 1989. ISBN 9511109618.