Minna Canth

Wikisitaateista
(Ohjattu sivulta Homsantuu)
Minna Canth
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Minna Canth.
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Minna Canth (19. maaliskuuta 1844 – 12. toukokuuta 1897) oli suomalainen kirjailija.

Työmiehen vaimo[muokkaa]

Homsantuu eli Kerttu on Työmiehen vaimossa mustalaistyttö ja yksi näytelmän päähenkilöistä.

  • ”Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha. [– –] Niitähän minun pitikin ampua.”
    • Kohtauksesta, jossa Homsantuu on yrittänyt ampua miehiä suosiviin lakeihin vetoavan petollisen rakastettunsa Riston.

Lehtikirjoituksia[muokkaa]

Kirje Jyväskylästä[muokkaa]

  • ”Kysyn, onko raamattu todellakin meille annettu tekopyhyyden varjoksi, taikka vihan ja katkeruuden nuolena käytettäväksi? Eipä suinkaan! Jos on väärin julkisissa samoin kuin yksityisissäkin kiistoissa herjaus- ja roska-sanoilla vastustajaansa solvata, on se toiselta puolen yhtä väärin, kun pyhää ei pyhänä pidetä, vaan juletaan se vetää alas inhimillisen into-himoisuuden tarkoituksia täyttämään, ja mieliä vihaan ja katkeruuteen kiihoittamaan.”

Kirjeitä Kuopiosta[muokkaa]

  • ”Pahin epäkohta, joka varsinkin suuria kulturimaita uhkaa mitä kauheimmalla mullistuksella, on se vika yhteiskunnallisessa järjestelmässä, jonka kautta suuret omaisuudet kiertyvät muutamain yksityisten haltuun, jota vastaan suuri enemmistö saa kärsiä puutetta ja kurjuutta. Ainoa keino tuon kipeän kysymyksen rauhalliseen ratkaisemiseen on, että vähemmistö tämän epäkohdan olosuhteissa huomaa vääryydeksi ja vapaaehtoisesti luopuu niistä eduista, jotka se toisten kustannuksella on itselleen saavuttanut. Mutta sitä ihmisen tavallinen itsekkäisyys estää heitä tekemästä. Kun rikkaiden omatunto on herännyt, ett’eivät enää rauhallisesti voi etujansa nauttia, katsellen kuinka ympärillä suuri joukko ihmisiä joko nälkään nääntyy tai rikoksiin vajoo usein kovan onnen pakosta, silloin he koettavat tukahduttaa tuntonsa soimauksia armeliaisuuden lahjoilla ja luulevat sillä kaikki täyttäneensä. Turvautuvatpa vielä siihenkin oppiin, että se muka on ”Jumalan maailman järjestelmä”, joka määrää pienen osan ihmiskunnasta ylellisyydessä elämään ja suurimman osan kurjuutta kärsimään. Ja näin he ennen kaikkea koettavat säilyttää entisiä oloja, koska heidän osuutensa niiden vallitessa on runsaampi. Useinpa semmoiset ihmiset vielä kerskailivat kristillisyydestään, sokeat kun ovat oikean, alkuperäisen ja puhtaan kristinopin totuuksille. Mutta Jumala ei anna itseään pilkata. Ulkokullaisuus, tekopyhyys, valheellisuus ja tyhmyys eivät ikinä kristillisyyttä ole, turhaa on pettää itseään semmoisella luulolla. Tämä rikkaiden omantunnon sokaiseminen on armeliaisuuden ensimmäinen huono hedelmä.”
  • ”Köyhyyttä armeliaisuuden kautta ei poisteta. Apu on vaan hetkellinen ja harvoin semmoisenakaan riittävä. Vaikka nykyaikana armeliaisuutta harjoitetaan suurimmassa määrässä, köyhyys kuitenkin kasvamistaan kasvaa. Ja hoitolaitoksissa, joiden kalleudesta usein kuulee kuntalaisten kerskailevan, näissä hoitolaitoksissa köyhiä ei elätetä, niitä vaan kidutetaan. Ruoka, jota tavallisesti annetaan, ei ole mitään ravintoa, korkeintaan se on vatsantäytettä.”
  • ”Paljon on Suomessa vielä viljelemätöntä maata. Mikä on siihen syynä? Miestenkö puute? Karjaakin on liian vähän, koska näin, että heiniä Jyväskylässä myydään 40 pennillä leiviskä. Missä ovat naiset? Virkkaukset pois, vasikoita juottakaa, lehmiä lypsäkää ja kirnutkaa voita! Ei auta liian paljon herrastella tässä maassa, kovin on luonto ankara ja karkea. Eikä semmoinen hypisteleminen, jota te, sivistyneet naiset, työnä pidätte, todenperään ole mitään työtä, joutavan päiväistä ajan hukkaa vaan.”
  • ”Perustakoot kunnat niillä varoilla, jotka köyhäin hoitoon menevät, tehtaita ja työhuoneita, joissa annetaan hyvät asunnot, hyvää ruokaa ja lämpimät vaatteet työntekijöille, miehille ja naisille. Voittoa tietysti tämmöisestä tehtaasta saadaan. Sillä perustetaan työväen lapsille hoito- ja kasvatus-laitoksia. Opettajiksi niihin, ruoka- ja vaate-palkalla, otetaan vanhempia miehiä ja naisia, jotka eivät enää kovempaan ruumiilliseen työhön kykene, ja jotka muuten ovat kunnan jaloimpia ja etevimpiä ihmisiä. Opetuksen tarkoituksena tulee olemaan, – ei läksyt, ei tulkintojen suorittaminen eitä virkaan pääsy – vaan yksinkertaisesti hyvien, ahkerien ja tervejärkisten ihmisten kasvattaminen.”

Puhe, pidetty Kuopion R:seuran tee-illassa t. k. 18 p:nä[muokkaa]

  • ”Maltettakoon ylellisyyttä ruoassa, juomassa, vaatteissa ja kaikissa elämän tavoissa. Koettakaamme ennen kaikkia tulla omallamme toimeen, sillä rahat, jotka ulkomaille menevät, eivät sieltä takaisin tule. Mitä iloa tai hyötyi meillä on kaikesta tuosta korutavarasta, joka ulkoa tänne tuodaan ja joka köyhän maamme yhä köyhemmäksi tekee. Muuttukoot mielipiteet siihen suuntaan, ettei ketään kunnioiteta, joka ylellisesti elää yhdessä tai toisessa suhteessa, vaan päinvastoin. Yksinkertaisuuteen pyrkikäämme ja näyttäköön siinä kohden kansa hyvää esimerkkiä muille säätyläisille, jotka valitettavasti ovat itsensä huonoille tavoille totuttaneet. Kun saman kansan lapsista toiset puutetta kärsivät, ei silloin toisten tarvitse ylellisyydessä elää, vaan olkoon kohtuus kaikessa.”

Mikä on naisasian lopullinen ohjelma?[muokkaa]

  • ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.”
  • ”Naisen työala tulevaisuudessa on laaja, hänen tehtävänsä tärkeä. Mitä vuosisadat, vuosituhannet ovat rikkoneet ja laiminlyöneet, se kaikki tulee hänen korjata ja parantaa.”
    • Mikä on naisasian lopullinen ohjelma? (Nuori Suomi III, 1893)

Arvostelu Neiti Ellen Keyn viime lausunnoista naisasiassa[muokkaa]

  • Aika aikaa kutakin. Ja erotiikka ei voi olla samaa viisikymmen-vuotiaalle, jolloin se luonnon lakien mukaan hänen sukupuoli-olennostaan loppuu, kuin se on seitsentoista-vuotiaalle, joka vasta naiseksi kehittyy. Se olisi luonnotonta mitä suurimmassa määrässä, eikä ainoastaan luonnotonta mutta inhottavaa.”
  • ”Sotalaitos täytyy olla, sanoo rauhaa rakastavainen neiti Keykin, täytyyhän maata puolustaa. Vihollinen muuten hyökkäisi maahan, sortaisi kansan. Ja sekö oikeuttaisi meitä aseita käyttämään? Mitä sanoi meidän uskontomme perustaja öljymäellä opetuslapselleen, joka puolustamisen tarkoituksessa tarttui miekkaan? Mutta välittävätkö nämä kristityt kansat herransa ja mestarinsa käskyistä! He koettavat vaan lahjoa häntä kirkonmenoilla ja juhlilla – ja paaduttavat sydämensä. Ei, sanon minä, aseet pois! Aseet pois ainakin meillä Suomessa. Ja jos se kunnia meidän osaksemme tulisi, että saisimme kuolla marttyyrikuoleman rauhan aatteen tähden, niin eipä Suomen kansa silloin turhaan olisikaan maailman markkinoille ilmestynyt!”
  • ”Tämä on vaan ”huutavan ääni korvessa” niin kauvan kuin nainen seisoo ulkopuolella yhteiskunnallista ja valtiollista elämää, niinkuin hän vielä tänä päivänä tekee. Ja ulkopuolelle hän jää maailman loppuun asti, ellei tästäkään lähtien naisasiaa suuremmalla tarmolla, suuremmalla voimalla, suuremmalla pontevuudella ja rautarohkeudella eteenpäin viedä, vaan kiltisti yhä edelleenkin tyydytään niihin armomuruihin, jotka miehet, monen nöyrän pyynnön jälkeen, suvaitsevat meille viskata.”
    • Arvostelu Neiti Ellen Keyn viime lausunnoista naisasiassa (1896)

Muita sitaatteja[muokkaa]

  • "Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse."[1]
  • "Ei mikään suru, joka tulee Jumalalta, koskaan ole niin vaikea, ettei se sisässään kantaisi siunauksen siementä, kuinka mahdottomalta tuo meidän silmissämme näyttäneekin." [2]
  • "Ei ole mikään niin suuresta merkityksestä kuin hyvä terveys, vaikka sen huomaa vasta silloin kun se puuttuu." [3]
  • "Ihminen voi rakastaa Jumalaa, mutta vihata uskonnollisia opinkappaleita." [3]
  • "Kaikki päivät vajoavat yön helmaan." [3]
  • "Kristinusko on haudattu kirkonseinien sisään ja kiedottu dogmatiikan kahleisiin. Irroittukoon niistä ja tulkoon ulos keskuuteemme, opettamaan meille vapautta, tasa-arvoa ja rakkautta." [4]
  • "Nuoruus on ilon ja runouden aikaa. Runous tuottaa iloa, ilo runoutta. Ja ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille."[1]
  • "Jospahan tulisi, jospahan tulisi toinen Kristus raikkaamaan maailmaa taas. Ja tällä kertaa se saisi olla nainen!" [3]
  • "Kyllä ne papit sentään olisivat niitä parhaita miehiä, jahka vaan olisivat semmoisia kuin niiden olla pitäisi." [3]
  • "Savo ei ole antanut Suomelle ainoatakaan suurta miestä syystä että Savon kansalta puuttuu luonteen jäntevyyttä, luonteen lujuutta. Savon kansalta puuttuu oikeuden ja totuuden intoa." [3]
  • "Siihen päätökseen olen tullut, että kaikki juominen, yksin vedenkin, on vahingollista. Poikkeuksen tekee vain kahvi." [3]
  • "Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua." [5]

Lähteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Pekka Aaltonen (toim.): Suomalaisia viisauksia. Kolibri, 2005.
  2. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 391. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  4. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 160. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  5. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 181. Otava, 1989. ISBN 9511109618.