Johan Ludvig Runeberg

Kohteesta Wikisitaatit
(Ohjattu sivulta J. L. Runeberg)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johan Ludvig Runeberg.

Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomalainen runoilija, opettaja, toimittaja ja professori. Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hänen ruotsiksi kirjoittamansa työt vaikuttivat voimakkaasti myös Ruotsin kirjallisuuteen. Suomalaisten silmissä Runebergin merkitystä lisäsi aikakausi, jona hän toimi. Yhdessä Elias Lönnrotin kanssa hän oli luomassa suomalaisista kulttuurikansaa. Runebergin tunnetuimpia teoksia ovat Maamme-laulun ja Porilaisten marssin sanat.

Lausuntoja[muokkaa]

  • ”Snellman on aina iskenyt kirveensä kiveen, mutta hänen ansionsa on se, että hän aina on iskenyt.”
  • ”Tänne minä tulin korkeasti oppineena maisterina luullen olevani joku, mutta vasta täällä Dreilick, synnintekijä ja publikaani, opetti minulle, mitä on olla ihminen.”
  • ”Liehittely ja flirtti, lirunlaru ja roska.”

Runoista[muokkaa]

Vänrikki Stoolin tarinat[muokkaa]

  • Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.”
  • ”Hyv' on", hän huutaa, "niin, kas niin, sa poika urhoinen, äl' yli päästä perhanaa, niin, vielä hetkinen! Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi. Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti."”
  • ”Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinnä käymätt’ olla voi tietisäin astumaan.”

Salaminin kuninkaat[muokkaa]

Lyyrillisiä runoelmia[muokkaa]

  • Näin ruusun, suvipäivän lapsosen,
    Kukassa loistavan ens’ aikojaan,
    Punaisna poski, umpuss’ uneillen
    Viattomuudestaan ja rauhastaan.
    • ”Kukan kohtalo”, Lyyrillisiä runoelmia 1 (1885, suom. Kaarlo Forsman), myös ruotsinkielisenä Fredrika Wilhelmina Carstensin romaanin Murgrönan yhtenä mottona.

Sotilaspoika[muokkaa]

  • ”Mun nuori, sorja sotilas ol´ isäni jos ken,hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen.”
    • Runosta Sotilaspoika

Saarijärven Paavo[muokkaa]

  • ”Paavo-parka, poloseni! Ota sauva, hylkäs meidät Herra; kolkko miero, nälkä kauheampi”.
  • ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. Pane leipään puoli petäjätä, minä laitan ojat leveämmät, mutta tulon toivon taivahasta”.
    • Paavo vaimolleen.
  • Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada, jok’ ei hylkää toista hädässänsä. Pane leipään puoli petäjätä, veihän vilu tou’on naapurimme."
    • Paavo vaimolleen.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: