Runo

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  • Jotta runo miellyttäisi minua, siinä pitää olla joko musiikkia tai järkeä; ellei siinä ole kumpaakaan, minun on myönnettävä, etten jaksa siitä harrastua. (Samuel Taylor Coleridge)
  • Runo ei välttämättä ole vaikeaselkoinen, vaikka se ei yritäkään olla kansantajuinen. Riittää, jos teos avautuu niille joille se on kirjoitettu. (S. T. Coleridge)
  • - Eihän se vain ole runoa? keskeytti hänen isänsä taas. - Ei, ei. - Hauska kuulla, tuumi Weller. - Runous on luonnotonta; kukaan ei puhu runoa, paitsi suntio Tapaninpäivänä, tai Warrenin kenkämuste tai Rowlandin öljy tai joku niistä puliveivareista. (Charles Dickens)
  • Kun Robert Frostia pyydettiin selittämään eräs runonsa, hän vastasi: "Mitä te tahdotte minun tekevän - lukevan sen uudestaan huonommalla englannilla?" (H. E. F. Donohue)
  • Jokaisen runon tulisi koostua säkeistä jotka ovat runoja. (Ralph Waldo Emerson)
  • Vapaan mitan kirjoittajat saavat ideansa korjaamattomista oikaisuvedoksista. (Robert Frost)
  • Hyvä runokokoelma on täydellinen lääke tavallisiin sielunhäiriöihin, ja sitä voi käyttää yhtä hyvin ennaltaehkäisyyn kuin hoitoon. (Robert Graves)
  • Kaikki hyvät runot ovat kuin kaikessa rauhassa tehtyjä impromptuja. (Joseph Joubert)
  • Ja minkä mä taidan, jos elämä tää / vain mulle on suuri runo, / mihin saimme me Luojalta langat vaan / ja Luojalta käskyn: puno!" (Eino Leino) [1]
  • Runokokoelman julkaiseminen on kuin pudottaisi ruusun terälehden Isokanjoniin ja odottaisi kaikua. (Don Marquis)
  • Runo on monille vaikea asia, kun he eivät huomaa / että meret kasvavat metsien yllä. (Jyrki Pellinen)
  • Runokokoelma ei ole hyvä, ellei siinä ole myös epäonnistuneita runoja. Minusta puistojen karsitut puut ovat rumia. (Pentti Saarikoski)
  • Ei marmori eivätkä ruhtinaiden kullatut muistomerkit elä niin kauan kuin tämä mahtava runo. (William Shakespeare)
  • Minä en tee runoja, vaan minä luon itseäni, runoni ovat minulle tie omaan itseeni. (Edith Södergran)

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

  1. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 413. Otava, 1989. ISBN 9511109618.