Elias Lönnrot

Kohteesta Wikisitaatit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elias Lönnrot.

Elias Lönnrot (9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen Kalevalan sekä Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lönnrot uudisti suomen kieltä , julkaisi useita kansaa valistaneita terveys- sekä tiedejulkaisuja ja suomensi useita virsiä.

Lausahduksia[muokkaa]

  • "Aseisiin verrattavat kansakouluissa ovat itse oppiaineet ja opetusmuoto. Paljonko kansanvalistus ja sivistys siitä paranee, että kansa oppii kirjallisesti joitakuita lukuja laskemaan usein työläämmästi ja puuttuvaisemmasti, kun minkä ennen kansakouluista kuultuansakaan päässä laskemalla toimitti? Paljonko se kansaa sivistyttää, että tulee tietämään Jakobin 12 pojan nimet, eri pääkaupungit Euroopassa ja muissa maanosissa, jospa vielä senkin, että maailmassa on löytynyt suurempia ja pienempiä valtakuntia niin ennen, kuin jälkeen Kristuksen syntymistä, ja että semmoisia löytyy vieläkin? Semmoiset tiedot kyllä ovat hyvät, mutta vika on siinä, että niiden opettaminen usein tehdään pääasiaksi, ja toiset paljon hyödyllisemmät unohdetaan. Oikein järjestetyssä kansakoulussa pitäisi ennen kaikkea muuta huolta pidettämän siitä, että nuori kansa, jolla ei ole tilaa opinsaamiseen suuremmissa kansakoululaitoksissa, tulisi ihmisiksi kasvatetuiksi. Kreikkalainen viisas, kun häntä muinen kysyttiin jostakusta lapsesta, miksi mieli sitä opettaa, vastasi: ihmiseksi. Saman vastauksen pitäisi jokaisen kansakoulun saattaman lapsistansa antaa sen sijaan, kun nykyisessä rakennuksessaan täytyvät tunnustaa, jos muuten eivät valehtele, kaikenlaisia tietoja opetettavan. Tarpeellisinten ja hyödyllisinten oppien sekaan kansakouluissa lukisimma kasvuopin (kasvujen tuntemisen opin). Jo siitäkin syystä pitäisi sitä harjoittaman, ettei mikään muu ole niin sovelias silminnähtävästi osoittamaan kaikenlaisen muunkin opin hyödytystä. Jo vähemmälläkin siihen kuuluvien oppisanojen selittämisellä voisit lähteä lasten kanssa nurmelle, laaksoon tai aholle, ja neuvoa heille, mitenkä itse oppisivat kasvujen nimistä selvän saaman. Jos missä muussa niin tosinkin tässä aineessa opetus heille pian kyllä muuttuisi iloksi, ja kerran tielle jouduttua taitaisivat itsensä enemmän pyrkiä. Kasvuopin sanotaan myös vaikuttavan mielenrauhaa ja sydämen hiljaisuutta harjoittajan luona, joka onkin uskottava asia, sillä taivuttavatpa välistä muutkin ulkonaiset aineet, joiden keskellä tulet kauemmin olemaan, usein mielen sitä myöten. Eikö siis kukkien ihana lempeys sitä voisi tehdä? Valitettavasti kasvuoppia ei vielä löydy suomeksi kirjoitettuna, mutta sepä olisi pian saatu, ja taitaisinkin ei juuri vaikia työ olla, koska siihen kuuluvat monet oppisanat epäilemättäkin somistuisivat suomenkielessä paljon kauniimmiksi kuin monessa muussa kielessä."
    • Lönnrot Valitut teokset IV, 212–214
  • "Semmoiset sanat ja semmoinen ajatus tuskin sopii järjettömälle luontokappaleelle, sen vähemmin järjelliselle, kaikesta huolen pitävän Jumalan kuvaksi luodulle ihmiselle."
  • "Suomalaisia nimiä muutamilla kasveilla on liiaksikin, toisilla ei ainoatakaan, aivan kuin sanotaankin hyvällä olevan monta nimeä, pahalla katoavan ainoakin. Niillekin kasveille, joilla ennestään ei ollut nimeä, olen parhaan taitoni mukaan kokenut suomalaisen nimen saada. Siinä piti ottaa lukuun milloin kasvien ulkomuoto, milloin sukulaisuus toisten kasvien kanssa, milloin niiden lääkevoima tai muu hyöty ja käytäntö, milloin kasvanto-paikka ja senkin seitsemän muuta seikkaa. Toistonimiä en tahtonut jättää pois, vaikka kyllä nekin ovat sekavia ja epävakaisia. Yhdellä nimellä välistä osoitetaan monta eri kasvia ja toisen kerran on yhdellä kasvilla monta eri nimeä."
  • "Minulla on luonnollinen, kunnioittava pelko tappeluita kohtaan ja lisäksi näin usean kerran yliopistoaikoinani Turussa, että se, jonka ihmisystävällisyys johti rauhantekijäksi tappeluun, usein ei saanut vaivastansa muuta kuin vähemmän ihmisystävällisenkorvatillikan, minkä jälkeen hänen kuitenkin oli vetäydyttävä syrjään miettimään ihmisen synnynnäistä tyhmyyttä olla kuulematta järkeviä neuvoja, silloin kun niitä parhaiten tarvittaisiin."
  • "Eipähän ole ollut pakko semmoisia muukalaisia sanoja kun esimerkiksi androgynus, cellula, dicotyledo, concavus – – y.m. sillä tavoin suomenkieleen sekoittaa, kun Ruotsalaiset niistä – epäilemättä kyllä suureksi hyödyksi ja kielensä kunniaksi – ovat saaneet sanansa androgynsk, cellul, dikotyledo, concavus – –, jotka arvattavasti ynnä monen muun kumppalinsa kanssa ovat Ruotsin kansan hyvin helpot ymmärtää ja muistossa pitää."
  • "Ladun laitoin, latvat taitoin,/ Oksat karsein, tien osotin,/ Somemmille suorijoille,/ Tarkemmille taitajille,/ Nuorisossa nousevassa,/ Polvessa ylenevässä."
  • "Syntymäpaikoillani Etelä-Suomessa tuli viimeistäki joka viides vuosi uusia lauluja entisten sijaan. Entisiä uusien ilmautuessa ruvettiin vanhatapaisina pitämään ja saivat unohtua."
  • "Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen pyhempi kieli, jolla itsellensä eli muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia; jolla paremmin, kun tällä tavallisella jokapäiväisellä kielellä, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa."
  • "Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti kamalalta. Sitä ikävätäni en voi sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä. Olen usein ennenki Venäjän puolella ollut, vaan niin apialla mielellä en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä veet silmihini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi kotiin kääntynyt, jos olisin kehannut ja jos toisella puolella ei himoni olisi vetänyt minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä seuvuin kerta käyä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toisten en enää pääsisikän."
  • "Ei laskenut minua kylyyn, ennen muien kylvettyä, vaikka oppaani, pahapäiväinen karkuri, kyllä pääsi toisten kera."
  • "Enhän minä mistä tiennyt miten kovasti sinä kävelet, ennen kuin näin."
  • "Jos et elä, niin kuole sitte."
  • "Koska kansani valistuu ja lakkaa luottamasta taikatemppuihin?"
  • "Kristillisyys on iso, monihaarainen ja monilehväinen, latvallansa taivaaseen ylettyvä puu." (SSSK)
  • "Lepo, toivo, tyytyväisyys ja kohtuullinen ilo pitävät ihmisen terveenä ja vielä toisinaan parantavat sairaanki." (SSSK)
  • "Miltei joka päivä olen liikkunut suksilla ensin kaupungin halki ja sitten sen ulkopuolella. Täällä ei hiihtäminen nimittäin herätä vähintä huomiota kaupungissakaan, vaikka Helsingissä ihmiset hölmöttelisivät itsensä kuoliaaksi, jos joku kaupungissa sellaiseen ryhtyisi."
  • ”Mutta näyttääpä jo siltä, kun heidän [ruotsinmielisten virkamiesten] irvistelemisensä ja soimunsa, heidän naurunsa ja herjauksensa, heidän julkiset sekä salaiset keinonsa ja vastustuksensa, sanalla sanoen kaikki heidän vehkeilemisensä eivät enää tulisi pitkä-ikäisiä olemaan. Suomen kielen on Suomen maassa vastoin heidän tahtoansaki vallalle päästävä. Jos eivät tahdo siihen hyvällä suostua, suostukoot pahalla, tai lähtekööt muukalaisvimmaiset sinne, missä heidän itsekunkin oikea kotomaansa on.”
  • ”Eilen aamulla kuoli hellästi rakastettu puolisoni ja jätti minun neljän alaikäisen tytön kanssa tänne yksinäni. Et usko, kuinka raskaalta se tuntuu; jokainen askel muistuttaa siitä poismenneestä. Mutta Jumalaa vastaan ei ole riitelemistä.”
    • Viesti Loimaan kirkkoherralle Antero Vareliukselle 22. heinäkuuta 1868[3]
  • ”Kun ei enää voi tehdä mitään jälkimaailman hyväksi, niin täytyy istua sitä varten.”
    • Vuonna 1872 istuessaan taiteilija Reinholdin mallina muotokuvaa varten[4]

Lähteet[muokkaa]

  1. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 117. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  2. Koskimies, Rafael: Elävä kansalliskirjallisuus: suomalaisen hengen vaiheita 1860–1940 1. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava 1944.
  3. Korolainen, Tuula ja Tulusto, Riitta: Monena mies eläessänsä. Elias Lönnrotin rooleja ja elämänvaiheita. 2. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 2002, s. 138
  4. Korolainen, Tuula ja Tulusto, Riitta: Monena mies eläessänsä. Elias Lönnrotin rooleja ja elämänvaiheita. 2. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 2002, s. 142
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: