Laulu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun

Arvid Liljelund, "Mies laulamasssa virttä" (1884)
Laulu on ihmisäänellä aikaansaatua musiikkia. Sen erottaa puheesta äänen pysyminen tarkoituksellisesti valituissa sävelkorkeuksissa. Muusikkoa, joka laulaa eli käyttää omaa ääntään musiikinteon ja -esittämisen instrumenttina, kutsutaan laulajaksi.
- Sanomalehtemme voi sensuuri sortaa, yhdistysten perustaminen voidaan kieltää, puhujain suut voidaan mahtikäskyllä tukkia, mutta kuka voi estää laulamasta kokonaista kansaa, jos se oikein sydämestään tahtoo laulaa? (Santeri Alkio)
- Kuoloa ennustaa yöhuuhkajan hirveä laulu, / vaan Sipi kuin laulaa, kuolevi huuhkajakin. (A. Oksanen)
- Joutsenet laulavat ennen kuolemaansa. Muutamat ihmiset tekisivät palveluksen, jos kuolisivat ennen laulamistaan. (Samuel Taylor Coleridge)
- En tiedä, miksi laulaa lintunen / ja miksi jyräjääpi ukkonen, / vaan itse tiedän siksi laulavani, / kun sävelehet soivat rinnassani. (J. H. Erkko)
- Kosteasta kodostaan / nous hauki puuhun laulamaan. (Aaro Hellaakoski)
- Luotu on lintu lentämähän, / humalainen huutamahan, / viinainen viheltämähän, / huolellinen laulamahan. (Kanteletar)
- Yksi on laulu / ylitse muiden: / ihmisen, aattehen, luonnon ankara laulu. (Eino Leino)
- Laulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä liikutuksia ilmotella, koska tavallinen kieli ei löydä sanoja tarpeeksensa. (Elias Lönnrot)
- Minkä oppii lapsi nopeammin kuin laulun? (Alexander Pope)
- Voin imeä laulusta raskasmielisyyttä niin kuin näätä imee munia. (William Shakespeare)
Lähteet[muokkaa]
Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.