Keskipohjalaisia sananlaskuja

Pohjanmaa

• Ahven syö, ko kusiainen lentää. (Veteli)

• Anna pirulle pikkusormes, se ottaa koko kären. (Veteli)

• Aurinko paistaa, vettä sataa, taitaa tulla kesä. (Perho)

• Ei akka talua hävitä: jos se on terve, kyllä se issensä elättää, jos se on sairas, ei se syökkä. (Ullava)

• Ei morsianta sukhun vihitä. (Ullava)

• Ei rakkaus matkoja mittaa. (Perho)

• Ei riihi kirkkokoriasta tykkää. (Perho)

• Ei tavaraa hauthan saa. (Ullava)

• Haukall on haukan pojat. (Perho)

• Hiiri sanoi: "Mun kuseni ja paskani syörään, mutta hampaanjälkeni leikataan pois." (Kaustinen)

• Hiljasta hiiren haukotella, kun on kissan suussa. (Kälviä)

• Hoppu ei oo hyväksi muuhalla ko kirpun tapossa. (Himanka)

• Hullu akkaansa kehuu, mielipuoli hevostaan. (Perho)

• Joka ehtoolla silmiäns pesee, saapi lesken vaimoks (mieheks) (Lohtaja)

• Jokahinen virsun kuttoo, mutta kuka sen kannan kääntää? (Perho)

• Kurki laiskan pellon paskantaa. (Ullava)

• Kyllä Siperia opettaa. (Helsingin Sanomat 19.2.1994)

• Liha on linnun siiven alla, kala hauin kainalossa. (Veteli)

• Lupa on leikkiä puhua, mutta ei oo tarvis irvistellä. (Kannus)

• Miehen haavat rinnassa, akkain takapuolessa. (Perho)

• Oli miten oli, mutta puuro illaks. (Kälviä)

• Omansa paha parantaa. (Himanka)

• Paska on talonpojan kultaa. (Himanka)

• Paska sen jäärän pienuuvesta, ko se on vain hyvä pökkäähän. (Himanka)

• Paskalla käy keisarikin. (Veteli)

• Pikkupannullaki on korvat. (Himanka)

• Pouaks pilvi pohjoisella, jääks jänkä merellä. (Kannus)

• Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. (Kokkola)

• Riihivaatteissa se on akka valittava eikä kirkkovaatteissa. (Perho)

• Se on annettu, joka on tariottu. (Himanka)

• Sokia Liisa näki suden, mykkä Kreeta meni ja hölötti sen ympäri kyliä. (Kaustinen)

• Talosa pitää olla kolome varaa: oma vara, vierahan vara ja seinävara. (Himanka)

• Äkkilämmin tietää pitkää kylmää. (Perho)

• Älä ähkäse alussa, pieti ethes tulee. (Veteli)

Lähteet

• Kansanrunousarkisto