Lauri Viita

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Lauri Arvi Viita (17. joulukuuta 1916 Pirkkala – 22. joulukuuta 1965 Helsinki) oli tamperelainen runoilija, kirjailija ja kirvesmies. Häneltä ilmestyi neljä runokokoelmaa ja kaksi romaania, joista tunnetuimpia ovat runokokoelma Betonimylläri (1947) ja romaani Moreeni (1950).

MIELIPITEITÄ[muokkaa]

  • Ei työn laatu, vaan aste osoittaa kansalaisen kunnon.
  • En minä ymmärrä, minkä tähden täällä Pispalassa niin kovasti poliisia vihataan; ihmisistähän niitäkin tulee.
  • Ennen kuin sanot ketään omaperäiseksi, käy hänen kanssaan siellä, mistä hän on tullut.
  • Jos Jumala olisi ainetta, silmineulakaan ei mahtuisi tänne. (SSSK)
  • Kaava on: naru + ominaispaino.
  • Kun koti on palanut, siihen mahtuu koko kansa.
  • Kun luot, luo maailma, sillä vain maailman luomista voi sanoa luomiseksi.
  • Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?
  • Neron on oltava kuollut. Elävä nero loukkaa aikalaistensa ihmisarvoa.
  • On ainoastaan esittäviä taiteita ja luovia taiteilijoita.
  • On hyvä, että kirjallisuutta käsitellään, mutta ei minulla mitään ole sen lukemistakaan vastaan.
  • On tämä suomi somaa, ei tarvitse muuta kuin kuunnella, kun äänteet puhuvat: vihta on kuivattu vasta.
  • Paha on hyvän vajentamista.
  • Selkeys ja elävyys ovat eri asioita, mutta taiteessa ne on toteutettava yksin tein.
  • Työ ei touhuten totene, - tehdä täytyy ja levätä.
  • Vapaus on joukko velvollisuuksia. Joka ei syö ja lepää ja lämmintä hanki, eipä se muutakaan mahda.

Lähteet[muokkaa]

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.