Ljudmyla Pavlytšenko

Ljudmõla Pavlitšenko

Ljudmyla Mihailivna Pavlitšenko (o.s. Ljudmyla Belova, 1916 – 1974) oli neuvostoliittolainen tarkka-ampuja toisen maailmansodan aikana. Pavlitšenko osallistui Odessan ja Sevastopolin taisteluihin, ja hänelle kertyi sodan aikana 309 varmistettua tappoa. Hänestä tuli maailmankuulu ja hänet vedettiin rintamalta, jonka jälkeen kävi kiertueella Yhdysvalloissa puhumassa sotaponnistelujen lisäämisen tärkeydestä. Palattuaan Neuvostoliittoon häntä ei enää sijoitettu rintamalle, vaan hänestä tuli tarkka-ampujakouluttaja. Tilastojen mukaan hän on tappavin naistarkka-ampuja kautta aikain.

Ampumisesta

• "Kun naapurin poika kehuskeli saavutuksillaan ampumaradalla, minä päätin näyttää, että myös tyttö voi päästä samaan. Joten harjoittelin paljon."
• "Hioakseni ampujantaitoni täydellisyyteen, rupesin käymään tarkka-ampujakoulun kursseilla".

Rintamakokemuksistaan

• "Liityin armeijaan aikana, jolloin naisia ei vielä hyväksytty. Minulle tarjottiin vaihtoehtoa tulla sairaanhoitajaksi, mutta kieltäydyin."

• "Tiesin, että tehtäväkseni tulee ampua ihmisiä. Hyväksyin ajatuksen teoriassa, mutta tiesin, että todellisuudessa se tulee olemaan aivan erilaista." (Pavlitšenko ajatuksistaan ennen rintamakokemusta).

• "Hän oli niin mukava ja iloinen poika, ja hänet vain ammuttiin viereeni. Sen jälkeen mikään ei voinut pysäyttää minua". (Pavlitšenko kokemuksistaan ensimmäisessä taistelussaan)

• "Aluksi sotaan mennessäni tunsin vain suuttumusta siitä, että saksalaiset olivat häirinneet rauhallista elämääni. Mutta kaikki se mitä olen sittemmin nähnyt, on herättänyt minussa sammumattoman vihan, jota on vaikea ilmaista muuten kuin lähettämällä luoteja saksalaisten sydämiin."

• "Niitimme hitleriittejä kuin kypsää viljaa." (Pavlitšenko puna-armeijan tarkka-ampujista Sevastopolin piirityksen aikana).

• "Natsien tappaminen ei herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita. Ainoa tunteeni oli se suuri tyydytyksen tunne, jonka metsästäjä saa kaataessaan riistaeläimen."

• "Jokainen henkiin jäänyt saksalainen tulee tappamaan naisia, lapsia ja vanhuksia. Kuolleet saksalaiset ovat harmittomia. Näin ollen, kun tapan saksalaisen, säästän ihmishenkiä." (Pavlitšenko yhdysvaltalaiselle toimittajalle.)

Kiertueella Yhdysvalloissa

• "Mikään sääntö ei sitä kiellä... mutta kenellä on aikaa huolestua kiiltävästä nenästä kesken taistelun?" (Pavlitšenkon vastaus toimittajan uteluun saavatko neuvostoliittolaiset naiset käyttää meikkiä rintamalla).

• "Olen ihmeissäni näistä kysymyksistä, joita Washingtonin naistoimittajat esittävät. Eivätkö he tiedä, että on sota? He kysyvät minulta typeriä kysymyksiä, että "käytänkö puuteria, huulipunaa ja kynsilakkaa, ja kiharranko hiuksiani?" Yksi toimittajista jopa kritisoi uniformuni hameen pituutta, sanoen, että Amerikassa naiset pukeutuvat lyhyempiin hameisiin ja sitä paitsi uniformu saa minut näyttämään lihavalta. Tällainen suututtaa minua. Kannan univormuni ylpeydellä. Siihen on kiinnitetty Leninin ritarikunnan kunniamerkki. Se on sotkeutunut vereen taistelussa. On ilmiselvää, että amerikkalaisille naisille on tärkeintä, että he pukeutuvat silkkisiin alusasuihin omien univormujensa alla. Mitä univormu tarkoittaa? Se heillä on vielä opittavana." (Pavlitšenko naistoimittajien kysymyksistä).

• "Olen 25 ja olen tappanut tähän mennessä 309 fasistista miehittäjää. Eikö teistä, hyvät herrat, tunnu siltä, että olette jo tarpeeksi kauan piileksineet selkäni takana?" (Puhuessaan miesvaltaiselle yleisölle Chicagossa).

• "Täällä minua pidetään pienenä erikoisuutena. Neuvostoliitossa minua pidetään kansalaisena ja sotilaana, taistelijana maansa puolesta." (Pavlitšenko yhdysvaltalaiselle toimittajalle.)

• "Naisemme ovat olleet täysin tasa-arvoisia jo kauan ennen sotaa. Jo vallankumouksen ensimmäisenä päivänä Neuvosto-Venäjän naisille myönnettiin täydet kansalaisoikeudet. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että jokaisella naisella on oma erikoisalansa. Tämä itseasiassa tekee heistä yhtä itsenäisiä kuin miehistäkin. Neuvostonaiset kunnioittavat itseään, koska heidän arvonsa ihmisinä tunnustetaan täysin. Mitä ikinä teemmekin, meitä kunnioitetaan ei pelkästään naisina, vaan itsenäisinä henkilöinä, kuten yleensä ihmisiä. Se on hyvin suuri sana. Koska me voimme olla täysin ihmisiä, me emme tunne sukupuolia koskevia rajoituksia. Siksi naiset ovat liittyneet taisteluun miesten rinnalla tässä sodassa." (Pavlitšenko sukupuolten välisestä tasa-arvoisuudesta ja naissotilaista Neuvostoliitossa).