Luonne
Luonne eli luonto tarkoittaa jollekin asialle tai ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia piirteitä, jotka pysyvät eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan yksilöllisiä piirteitä.
- Ei lahjoja, mutta luonnetta! ("Kein Talent, doch ein Charakter!") (Heinrich Heine) [1]
- Ihminen ei koskaan paljasta luonnettaan elävämmin kuin kuvatessaan jonkun toisen luonnetta. (Jean Paul) [1]
- Hyvin lattea luonne on se, jossa sitä ei ole ensinkään. (La Bruyére)
- Allille ilmoill' on ilo ja aalloilla autuus, / telkälle taas pesän teko, ja naudalle nautuus. (Otto Manninen)
- Tukan voi värjätä ja silmät panna kiinni, mutta luonne näkyy piru. (Veijo Meri)
- Luonne on sitä mitä te olette pimeässä. (Dwight Lyman Moody) [1]
- Luonne ei ole muuta kuin pitkäaikainen tottumus. (Plutarkhos) [1]
- Voit estää ihmistä varastamasta, mutta et olemasta varas. (Arthur Schnitzler)
- Inhottavin sikiönlähdettäjä on se joka yrittää muovata lapsen luonnetta. (George Bernard Shaw) [1]
- Kaikkein enimmin ihmisen luonne ilmaiseksen siinä minkälaatuinen rentoutuminen on sille helpointa ja miellyttävintä. (Nikolai Tšernyševski) [2]
Lähteet
[muokkaa]Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 199. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
- ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 200. Otava, 1989. ISBN 9511109618.