J. V. Snellman

Wikisitaateista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
JV Snellman.jpg

Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (12. toukokuuta 1806 Tukholma, Ruotsi – 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummi, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen filosofi, kirjailija, lehtimies ja valtiomies, yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina.

Sitaatteja[muokkaa]

  • "Päätettyäni peruuttaa hakemukseni olen nimittäin todellakin tuntenut olevani uusi ihminen. Tämä tunne lujittaa tuntuvasti haluani pitää kiinni tästä päätöksestä, vaikka tietoisuus velvollisuudestani on perusteluksi käyttökelpoisempi. Miehen velvollisuus on olla isänmaansa asialla niin pahoina kuin hyvinäkin aikoina ja tämän velvollisuuden ohittava tieteen tai totuuden palveleminen on itsekkyyden keksintö."
  • "Sivistykselle on toinenkin, kuvaavampi nimi: humaanisuus, inhimillisyys. Useimmilla onkin jokin hämärä aavistus siitä, että ihmiskunta, ja ainakin kansakunnat, niin kauan kuin historia taaksepäin ulottuu, ovat siirtyneet villeyden tilasta jalostuneisuuteen jokaisen sukupolven kartuttaessa omalla toiminnallaan toiselta sukupolvelta saamaansa sivistysperintöä. Yleinen usko ihmiskunnan kohtaloita ohjaavaan kaitselmukseen sisältää jo ajatuksen, että ihmiskunta kansojen ja valtakuntien nousun ja häviämisen myötä edistyy kohti suurempaa täydellisyyttä. Humaanisuuden, todellisen ihmisyyden sisältö ei siten voi mitata luonnollisen laadun mukaan, vaan sen merkitystä tulee etsiä siitä täydellisyydestä, johon ihmiskunta pyrkii. Vähäinen harkinta taas opettaa, että tämän täydellisyyden täytyy olla pelkkä ideaali, päämäärä uralla, jolla ei ole loppua. Koska inhimillistä täydellisyyttä ei siis koskaan ole eikä voi olla olemassa, niin ihminen tietää todelliseksi vain sellaisen humaanisuuden, joka kunakin eri aikana muodostaa erään kohdan ihmiskunnan jalostumisen loputtomalla uralla."
    • Snellmanin jäähyväissanoja lukijoilleen sensuurin lakkautettua Saima-lehden 1846.
  • "Ihmisen pitää suhtautua perittyyn kansallisluonteeseen samoin kuin yleensä aistillisiin haluihin, sitä ei pidä tukahduttaa, vaan se on saatettava järjen valtaan. Mikä siinä on järjellistä, sen hän oppii vertaamalla oman kansansa tapoja muiden tapoihin, ja kun hänen katseensa on terävöitynyt kanssakäymisissä näiden kansojen kanssa, hän oppii alistamaan kansallisluonteen puutteellisuuden sille, minkä hän näkee kuuluvan yleisinhimilliseen sivistykseen. Tälle sivistyksen etenemiselle kansallisluonteen kustannuksella ei ole mitään rajaa. Kansakunnan on näet pyrittävä siihen inhimilliseen sivistykseen, mikä on kunakin aikana korkein, sillä vain siten kansakunta voi säilyttää itsenäisyytensä muihin nähden."
  • "Jokaisella ajalla on omat järjestelmänsä, ja sillä on niissä sen totuus. Täydellistä, kaikkina aikakausina pätevää järjestelmää ei ole eikä ihminen tule sellaista koskaan saavuttamaan, se olisi tieteen kuolema sillä täydellinen tieto lopettaisi ihmiskunnan henkisen elämän kokonaan. Tiede on elämää, ei kuollut kirjain painotuotteissa, eikä myöskään muistiin painettu sana, vaan se on itse tuota jatkuvaa hengen työtä, käsittämistä ja systematisointia. Ihmisen olemassaolo ei ole koskaan paikallaan oloa. Sitä ei ole myöskään tieteessä ja järjestelmissä."
  • "...yhden ainoan kansakunnan valta merkitsee rappiota ihmiskunnalle. Mutta kun kaikki kansakunnat pyrkivät valtaan, käy tämä pyrkimys yhteen ihmiskunnan oman pyrkimyksen kanssa ja jokaisen kansakunnan omaperäinen kehitys merkitsee voittoa ihmiskunnalle. Ja kun kansakunnalla on itsenäisyys, todellinen ja omalla voimalla hankittu eikä se ole lainattu, peräisin ulkoisista, kansakunnan kannalta satunnaisista olosuhteista, silloin kansakunnalla on myös voimaa vaikuttaa sivistyksellään itsenäisesti ihmiskuntaan."
  • "- joka tapauksessa on varmaa, että oikea elää ja säilyy maan päällä, että ihmiset tuntevat ja tunnustavat sen ja että siis paha objektiivisesti sovitetaan maailmanhistoriassa. Ja tietoisuus tästä on uskoa Kaitselmukseen maailmanhistoriassa, tietoa ikuisesta järjestä, joka olematta sidottu hetkeen eikä yksilön rajalliseen olemassaoloon hallitsee jatkuvasti ihmiskunnan kohtaloita. Ihminen ei kuitenkaan saavuta tätä tietoa tutkimalla mennyttä eikä kuvittelemalla tulevaisuutta. Hänen on tunnettava ikuinen läsnäolevassa, kuluvassa hetkessä..."
  • "Oman kulttuurin myötä vahvistuvat siteet, jotka yhdistävät kansan yleisinhimilliseen kulttuuriin, ja poliittinen mielenkiinto kyseisen kansan säilyttämistä kohtaan kasvaa. Kulttuurikansa ei taistele häviöönsä saakka, koska se tietää, että sen tulevaisuus on juuri sen kulttuurissa. Tämä ei anna sille vain suurempaa vastustuskykyä ja estävyyttä vaan myös tekee sen osalliseksi sivistyneiden kansakuntien kansainsoikeudellista yhteisöstä, mikä korvaa aineellisen voiman puuttumisen."
  • "Ne eivät voi käydä sotaa toisia valtioita vastaan, eivät solmia rauhaa tai tehdä sopimuksen nojalla. Ne voivat siis yhdellä taholla sittenkin tehdä sopimuksia, nimittäin sen valtion kanssa, josta ne ovat riippuvaisia. harvoin käy niin, että jokin vieras valta on sopimuksen takaaja. Myös tällaista kuitenkin ilmenee. On tosin harvinaista, että tällainen takaaja tarttuu miekkaan pitääkseen sopimuksen voimassa."
  • "Nuoriso kaikkein vähiten haluaa elää maan päällä oman itsensä vuoksi, oma itsensä tarkoituksenaan. Se haluaa uhrautua - toisten ihmisten, isänmaan, ihmiskunnan hyväksi. Valtiosta, joka olisi tehnyt vain sen oman onnellisuuden vuoksi, se ei halua tietää mitään. Kaikkein tulee työskennellä ja tavoitella ihmiskunnan puolesta. Tämä on tavallisesti korkein päämäärä joka ei ainoastaan ole isänmaa ahtaiden rajojen tuolla puolen vaan myös nykyhetken tuolla puolen - se laajentaa näköpiiriä ajassa ja paikassa."
  • "Valtio ja yhteiskunta ja ylipäätään kaikki toiminnan maailmaan kuuluvat järjestelyt eivät siksi ole laitoksia, jotka ovat olemassa yksilön tyydyttämiseksi, vaan kuten niitä pitää kutsua laitoksia siksi, että oikea olisi olemassa maan päällä, maailmassa."
  • "Herrat tietävät, miten vallankumouksellisesti Sokrateen esiintyminen vaikutti Kreikkaan. Sen ydin oli subjektiivisen vapauden vaatimus - subjektin vapaus ratkaista oikeasta ja väärästä -moraali. Kristinuskossa tämä on periaate. Tähän kristinuskon periaatteeseen liittyi siinä johtuva oppi, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaiset Jumalan edessä. Siitä seuraa yleisen ihmisoikeuden oikeutus."
  • "Tekoa ei ylipäänsä voi määritellä jonkin yleisen oikeuslauseen, eikä myöskään hyvien tarkoitusten pohjalta. Se on omni modo determinatum. Se tapahtuu olosuhteissa, jotka ovat juuri sille ominaiset. Oikeuslausetta on sovellettava niiden mukaan. Tarkoitusta ja päämäärää on täsmennettävä niiden mukaisesti."
  • "Subjektilla tulee kaikessa poliittisessa toiminnassaan olla periaatteet, näkemys kansakuntansa historiallisesti annetuista olosuhteista sekä itsessään että suhteessa toisiin kansakuntiin - hänen tulee neuvotella muiden kanssa, harkita itse, mitä kaikkea tämä hänen toiminnaltaan vaatii. Päätös pitää tehdä ja teon tapahtua tässä silmänräpäyksessä. Isänmaallisuus on silloin se intressi, joka ratkaisee. Mutta sen tulee silloin myös suunnata harkintaa, koska toiminnassa ei pidä olla mitään muuta intressiä kuin tämä."
  • "Voidaan sanoa: kansakunnan tehtävä on toimia ihmiskunnan hyväksi. Kosmopoliittisen intressin pitäisi siksi johtaa toimintaa. Mutta sellainen intressi on vailla järjellistä perustaa. Kukaan ei voi tietää, mitä ihmiskunta tahtoo, sillä kukaan ei tiedä nyt elävän ihmiskunnan tahtoa - eikä ihmiskunta totaalisuutena sitä paitsi ole vielä olemassa - se on syntymätön. Ihmiskunnan edut sisältyvät jokaisen kansakunnan etuihin, eli kunkin kansakunnan etu vaatii ottamaan huomioon, missä suhteessa se on muihin kansakuntiin. Kristillisten kansojen parissa tämä on tietoista ja valtioiden järjestelmä kutoo parhaillaan verkkoaan maapallon ympäri - niin että eurooppalaiset kansat ovat riippuvaisia siitä, mitä tapahtuu Amerikassa, Intiassa, Kiinassa, Japanissa ja Australiassa. Ja päin vastoin. Mitä kaikki nämä olosuhteet vaativat kansakunnilta - sen ihminen voi tietää - häneltä voidaan sellaista ainakin vaatia. Ja isänmaallisuus antaa näkemystä - kosmopoliittisuusintressi on tyhjää arvelua."
  • "Poliittisen toiminnan yleinen mittapuu on se, mitä ihmiskunta on sillä saavuttanut. Mutta tämä taas testataan sillä, miten kukin tosiseikka on täyttänyt paikkansa historiassa ja vastannut olemassa olevien historiallisten olosuhteiden vaatimuksiin. Ja lisäksi kullakin kansakunnalla on oikeus turvautua vain omaan mahtiinsa, omaan kunniaansa. Mutta järkevää politiikkaa on se, että kansakunnan etu olisi ihmiskunnan etu."
  • "Pohjimmiltaan tämä on vanha tarina uhrautumisen ja nautinnonhalun välisestä taistelusta. Mies voi työskennellä jälkimaailman ja historian kunniaksi. Naiselle hetken tunnustuksen uhraaminen on vaikeampaa, sillä hänen mahtinsa on läsnäolevassa."
  • "Jos yksilö sen sijaan asettaa ihmisrakkautensa, oikeudenmukaisuuden käsitteensä sen yläpuolelle, minkä tietää olevan valtion paras, silloin hän pettää isänmaansa. Jos hän tekee niin, koska ei tunne isänmaan todellista etua, hän on kelvoton valtion palvelija. Kaikki tämä tuntuu kovalta; mutta niin sen on oltava."
    • Valtio-opin viimeisessä luvussa Snellman korosti, että kansakunnan voima ja arvostus eivät ole maailmanhistorian korkein laki, vaan sitä on kansallishengen korkein kehitysmuoto, siveellisyys.
  • "Eikö nyt siis pitäisi ottaa vielä askel eteenpäin ja väittää, että kansakunnalla, ei valtiolla, on tehtävänsä ihmiskunnan puolesta ja että se täyttää tämän tehtävänsä."
  • "Se arvelee, että kansakunnilla on oikeus olla olemassa itseään varten. Mutta tällä tavoinkin käsitettynä on itsestään selvää, että niiden tulee olla olemassa kehittääkseen itseään yleistä inhimillistä kulttuuria, niiden tulee tehdä itsestään jäseniä yleisinhimillisen kehityksen ketjussa."
  • "Suomi ei voita mitään väkivallalla, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus."
  • "Inhimillisestä heikkoudesta johtuu, että jokainen antaa mieluummin itse almun kuin maksaa valtiolle verotuksessa määrätyn summan vähäosaisten auttamiseen. Ja kuitenkaan yksityiset toimenpiteet eivät voi saada aikaan läheskään sitä mitä hallituksen."
    • Snellman vaati lehdessä suomen kielen aseman kohottamista.
  • "Historia lohduttaa meitä sillä, että kansalla, joka todella tahtoo olla itsenäinen, aina on voimaa puolustaa itseään." (SSSK)
  • "Kansakunnan mantu on historia ja sen ilmana kieli. Kansakunnat, samoin kuin yksilöt, ovat itse syypäät kohtaloihinsa; ja osoittaa heikkoutta, jos työnnetään syy oikealle tai vasemmalle, tahtomatta etsiä sitä omasta povesta." (SSSK)
  • "Kansakunnat toimivat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta ainoastaan nuorison haaveissa." (SSSK)
  • "Kuinka voisi kansakunnan henkisyys lausua itsensä ilmi millään muulla kielellä kuin sen omalla." (SSSK)
  • "Olen itse tehnyt oman pääni." (SSSK)
  • "Suurimmastakin opista voi koitua puolisivistystä, jollei sitä seuraa rakkaus toteen ja oikeaan sekä kyky toimia totuuden ja oikeuden hyväksi." (SSSK)
  • "Todellisuus on nykyisyyttä. Myös yksilön kuten kansojen elämässä nykyhetki yhdistää itseensä menneisyyden ja tulevaisuuden." (SSSK)
  • "Totuuden luonteeseen kuuluu, että se on tuloksena eri vakaumusten kamppailusta." [3]
  • "Tunne toteutuu taiteessa." (SSSK)
  • "Vain harvat meistä käsittävät, että taideopinnot kuuluvat yleiseen humanistiseen sivistykseen." (SSSK)
  • "Metsien säästäminen liikasahaukselta on väärä perusnäkemys. On eduksi koko maalle, jos metsät hakataan mahdollisimman tarkasti pois. Siellä, missä metsä vallitsee, vallitsee myös kurjuus, tietämättömyys ja raakuus. - 1840[4]
  • "Ruotsalaisia emme ole. Venäläisiksi emme tule. Olkaamme siis suomalaisia."
  • "Oikeus ja kohtuus selvästi vaativat, että ainakin kaikki maan tuomioistuimet käyttävät toimituskirjoissaan kumpaakin kieltä, asianomistajan toivomuksen mukaan. Rakentamalla muureja suomalaisen ja ruotsalaisen rahvaan välille edistettäisiin näet kaksijakoisuuden jatkumista, jonka teoria ja kokemus ovat osoittaneet vahingolliseksi kansojen kulttuurille ja sosiaaliselle kehitykselle."
  • "Erityisesti yliopistoa koskee seuraava: opinnäytteet suomen kielellä ovat sallittuja ja jokaisen tiedekunnan ja konsistorin professorin tulee arvostella niitä."
  • "Yhteiskunnan sivistyneeseen luokkaan kuuluva nainen on puoliso miehelle, joka elää tieteen palveluksessa tai jolla on hoidettavanaan kansakunnan yleisiä asioita jne., ja tämän naisen kasvattamat lapset on tavallisesti sivistettävä samankaltaista toimintaa varten. Eikö silloin olekin nurinkurista, jos nainen ei voi käsittää puolisonsa tai lastensa tulevan toiminnan päämäärää, ja kuinka masentavana täytyykään jalon mielen kokea tällainen tilanne. Sanalla sanoen: myös nainen tarvitsee tietoa ihmiskunnan yleisistä pyrkimyksistä ja mielenkiintoa niitä kohtaan jotta hänet voitaisiin varjella rajoittuneilta henkisiltä harhaopeilta. Kun siis nainenkin iloisena seuraa jokaista isänmaan kirjallisuuden kehitys- ja edistysaskelta, niin hän tietää jakavansa tämän tunteen kaikkien jalojen mielten kanssa, niiden joissa isänmaanrakkaus voimallisimmin elää."
  • "Te olette sanomalehdissä jakailleet nuorisolle ja vanhoille opettavaista, sivistävää, huvittavaa lukemista. Nuoruuden päivistä asti olette Te väsymättömällä hartaudella omittaneet kaikki hengenne voimat tähän työhön. Täten ovat teidän kirjalliset rientonne paremmin kuin kenenkään muun enäntäneet Suomalaisen Kirjallisuuden ystäväin lukumäärää."
  • "On siis pakko tunnustaa, että kieli on elementti, jossa kansallinen erikoisuus ilmeisimmin elää ja liikkuu, ja että jokainen kansakunta on sisällyttänyt kieleensä varhaisimman sivistystyönsä ja edelleenkin heijastelee siinä henkistä kehitystänsä, sen hienoimpiakin vivahduksia. Yhtä läheisesti kuin lapsessa kuuluvat yhteen puhe- ja ajatuskyky, yhtä läheisesti liittyy kansakuntien koko henkinen elämä niiden kieleen. Arvellaan ehkä: äänne kuin äänne, kieli kuin kieli, ne vain ilmaisevat eri tavoin samoja ajatuksia. Mutta ihminen ei ilmaise sanoissaan vain ajatuksiaan, hän uskoo ja tuntee, tietää ja tahtoo sanoissaan, hänen ajatuksensa, hänen koko järjellinen olemuksensa liikkuu ja elää kielessä. Kuinka siis voisikaan kansakunnan henkisyys ilmaista itseään millään muulla kielellään kuin omalla?"
  • "Pienellä kansalla ei ole mitään kohtaloita, joiden ylle se ei pysty kohoamaan itsessään kehittämällä itseään."
  • "Kieli on kansalaisuuden perusta ja Suomessa se on suomen kieli, jota ruotsinkieliset opetelkoot."
  • "Se joka palvelee isänmaataan, palvelee myös ihmiskuntaa. Mitä paremmin kansakunnat hoitavat asioitaan, sitä enemmän ihmiskunta kehittyy ja kukoistaa. Kukaan muu ei osaa hoitaa meidän asioitamme paremmin, emmekä mekään muiden asioita. Itsenäisten maiden sisäinen kehitys on siis koko ihmiskunnan kehitystä, jota lisäksi voidaan tukea reilulla kansainvälisellä yhteistyöllä. Kansallinen etu ei ole kansainvälisyyden vastakohta, vaan esimerkiksi turvallisuudessa, kaupassa ja ympäristöasioissa yhteistyö on myös kansallisen edun mukaista."[5]

Lähteet[muokkaa]

  1. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 133. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  2. Laine, Jarkko: Suuri Sitaattisanakirja. Otava, 1989
  3. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 435. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  4. http://www2.aamulehti.fi/extrakuvat/ekometsatalous_www.pdf
  5. Yle.fi − "America First" ja Suomi myös? Yle kysyi puolueilta, onko oma kansa aina etusijalla
  6. Iltasanomat.fi − Suomalaiskenraalit: Naton ei ole pakko puolustaa Eurooppaa – ”Trump laukaisi totuuden”