Metsä

Kohteesta Wikisitaatit
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Sitaatteja aiheesta metsä.


Sitaatteja[muokkaa]

Ivan Šiškinin maalaus Aamu havumetsässä vuodelta 1889
  • Metsien säästäminen liikasahaukselta on väärä perusnäkemys. On eduksi koko maalle, jos metsät hakataan mahdollisimman tarkasti pois. Siellä, missä metsä vallitsee, vallitsee myös kurjuus, tietämättämyys ja raakuus.
  • Havupuu on erämaan voimakas poika; sen tiheässä varjossa viihtyvät harvat kasvit ja pensaat, mutta sensijaan menestyvät pehmeät sammalet, kanervat ja mustikanvarret. Väliin männyt tahi kuuset kovassa maassa kasvavat taajassa; silloin rungot tulevat pitkiksi ja hoikiksi kuin viiritangot; heikot kuihtuvat, vahvat jäävät kasvamaan. Jota vanhemmaksi metsä tulee, sitä enemmän tilaa tarvitsee joka puu, sitä useammat jäävät toisten varjoon ja surkastuvat. Metsä käy yhä harvemmaksi, mutta kasvamaan jääneet puut kohoavat pitkiksi mastopuiksi, joilla on tuuhea lakka latvassa, mutta runko sen alla on oksaton. Sellaisia komeita mäntyjä sanotaan hongiksi, ja ne ovat pohjoismaiden kasvikunnan mahtavin tuote.
  • Ei mikään voi valtavammin vaikuttaa matkustajan mieleen kuin noiden äärettömien sydänmaan metsien syvyys. Niissä vaellat ikäänkuin meren pohjalla, muuttumattomassa, yksitoikkoisessa hiljaisuudessa, ja kuulet vain korkealla pääsi päällä tuulen humisevan kuusien tahi pilvenkorkuisten honkain latvoissa.
  • Tuskin on kolmea vuosikymmentä siitä vierinyt, kun tukkiliike meillä sai alkunsa; mutta melkoisesti on sillä ajalla ehtinyt muuttua maa ja mulkkautua kansankerrokset. Lukemattomat isännät, joiden päät odottamaton rahatulva pani pyörälle, joivat ensinnä metsänsä ja sitten talonsakin yhteen mittaan ja istuvat nyt mäkitupalaisina. Maaomaisuus joutui uusiin käsiin. Raiskatuilla kankaillamme kertovat aarniokannot ja lahoovat oksat vanhuksista, joita siellä seisoi. Pari vuosikymmentä on vienyt kaikki, mitä puolen vuosituhatta on kasvattanut. Nyt uiskentelevat jokiloissa hennot, kesken nuoruuttaan kaadetut männyt.
  • Ja taasen huomaamme, että kauniilla rannalla, jota sivuutamme, ovat nykyajan säälimättömän sammonryöstäjät tehneet paljasta. Ei ole säilynyt puoliksi alaston kalliorinnekään hävitykseltä. Tuossa on vuosisatojen ruhtinas kaadettu suinpäin veteen, niskanikamista poikki sahattuna. Siinä on taas menettänyt päänsä yksi muinaisurhoja muutaman markan takia.
  • Vanhat runomme todistavat, että Suomen kansa ennen oli tämäntapaisissa herkissä suhteissa metsän puihin. Mutta viimeisten kuuden-, seitsemänkymmenen vuoden kuluessa on kansamme sielunelämästä tämä luonnonrunous melkein tyystin hävinnyt – kiitos tukkiyhtiöiden herättämän rahanhimon. Nyt näkee metsänhakkaajassa raa´an ja tunteettoman teurastajan. Ja kun näkee puun kyljessä merkkipilkan, joka osoittaa kuolemantuomiota ensi hakkuukautena, niin tuntee sydäntänsä kirveltävän. Sinne ne kaatuvat, vanhanaikaisen voiman ja mahdin edustajat Suomen metsissä, nuoremman kasvullisuuden jalot suojelijat ja vartijat - ja kestää vuosisatoja ennen kuin uusia on noussut niiden sijalle, eikä niiden veroisia nouse koskaan.
  • Aarniometsän kauneus ei ehkä ole yhtä helppotajuista kuin hoidetun talousmetsän (...) Aarniometsästä puuttuu hoidetulle metsälle ominainen tarkoituksenmukaisuus, jota pidetään yhtenä kauneuskäsitteen tunnusmerkeistä. Koskemattomassa salossa ei ole mitään kesyä eikä kultivoitua, koulittua, hyödylliseksi alistettua. Mutta siinä on vapautta ja voimaa, villiä, kahlitsematonta luonnon alkuvoimaa. Sen tunnelma on romanttinen, sadunomainen ja salaperäinen, harras, mieltä kummasti kiehtova.
  • Tunnustetuimmat taidemaalarimme aina suurmestari Akseli Gallen-Kallelasta Reidar Särestöniemeen - Lapin maalareitten uusimpaan komeettaan - saakka ovat suostuneet kuvaamaan vain aarnio- ja outametsiä, mutta ei talousmetsiä. Miksi "puupelto" tänäkin päivänä odottaa pätevää taiteellista kuvaustaan, vai eikö sen aika ole vielä koittanut? (...) Olisikohan asia ehkä niin että aarniometsän estetiikan tajuaminen vaatii oman asiantuntemuksensa ja viisautensa, jota kaikille ei ole annettu. Sopikaamme siitä, että "puupeltomies" retkeilee mieluummin puupellolla ja esteettisesti älykäs mies aarniometsässä - niin kauan kuin tähän on vielä tilaisuutta.
  • Todellisessa suomalaisessa metsässä on kymmenkunta puulajia ja kaikki ikäluokat sirkkataimista 400-vuotiaisiin petäjiin saakka. Siellä on neljännes puista elossa, neljännes keloina, neljännes katkenneina kantoina ja nojokonkeloina, neljännes maapuina pitkällään. Ja suunnattoman rikas tuhansien lajien eloyhteisö kasveja, sieniä ja eläimiä. Ennen kaikkea metsä on pyhättö, jossa ihminen ei riehu eikä revi. Suuren luontokirjailijan Allan Paulinin metsä on paikka, jossa istutaan aivan hiljaa, kunnes kuuluu pienten jalkojen rapina.
  • Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn mätänemään, niin että kaikki metsämme rämettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan luonnontilaisiksi aarniometsiksi. Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää. Me suomalaiset olemme luonnonläheinen kansa, mutta miksi suojelisimme leivän suustamme.
  • Hoitamaton metsä on yhtä viehättävä kuin hoitamaton puutarha. Harvinaisuutena se saattaa hetken viehättää kuten hylätty hautausmaa, mutta pian näky tekee olon surulliseksi. Suomalaiset saavat kokemuksen metsätalouden rappiosta, kun vierailevat itärajan takana Venäjän puolella. Maisemien ankeus muistuttaa koko kansantalouden ongelmista. Vain aito ekonihilisti voi loputtomiin nauttia ihmisen itsensä aiheuttamasta alennustilasta.
  • Mitä hyötyä Suomelle on sadan miljoonan kuution metsien vuosikasvusta ja yli kahden miljardin kuution metsäntilavuudesta, jos sillä ei ruokita edes piskuista lelutehdasta (500 kuutiota/v.)?
    • Suomen Luonto 1/2012: Lelutehdas Oy Juho Jussila (perustettu 1923) joutui rajoittamaan vuonna 2012 kotimaisten puulelujen tuotantoaan 80-90-vuotiaiden koivujen raaka-ainepulan vuoksi. Raaka-ainetta ovat koivikot, joihin nykyaikainen metsänhoito ei ole koskenut.[4]
  • Ymmärrän kansalaisten huolta. Huoli on kuitenkin turha.
    • Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Metsähallitusta koskevasta lakiesityksestä maaliskuussa 2016.[5]

Lähteet[muokkaa]

  1. http://www2.aamulehti.fi/extrakuvat/ekometsatalous_www.pdf
  2. 2,0 2,1 Keto-Tokoi, Petri ja Kuuluvainen, Timo: Suomalainen aarniometsä. Hämeenlinna: Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-06-0.
  3. Hautala, Hannu & Lehtinen, Lasse & Rautiainen, Lassi: Minun metsäni - täynnä elämää. Edita, 2002. ISBN 951-37-3482-X.
  4. Hekka lelu takaisin Suomen Luonto 1/2012 (27.1.2012)
  5. Helsingin Sanomat 7.3.2016