James Sallis
James Sallis (synt. 21. joulukuuta 1944 Arkansasin Helenassa) on amerikkalainen rikoskirjailija, runoilija ja muusikko.
Lausahduksia
[muokkaa]- Paljon myöhemmin, istuessaan selkä seinää vasten Motelli 6:ssa vähän Phoenixista pohjoiseen ja katsellessaan kohti lainehtivaa verilammikkoa Kuski pohti, oliko hän tehnyt kammottavan virheen.
- Kylmä kyyti
- Levyautomaatti pauhasi tavallista paikallista espanjalaismusiikkia. Kitara ja bajo sexto kertoivat, millaista elämä oli aina ollut, harmonikka lepatti auki ja kiinni kuin sydämen kammiot.
- Kylmä kyyti
- Kuski oli puristanut avainnipun nyrkkiinsä, ja yksi avain työntyi esiin etu- ja keskisormen välistä. Hän astahti suoraan eteenpäin, iski nyrkkinsä alfauroksen kurkkuun, tunsi avaimen tunkeutuvan lihan läpi ja laski katseensa, kun poika haukkoi maassa henkeä. Hän katseli peruutuspeilistään, kun nuoren koviksen kaverit heiluttelivat käsiään ja huuliaan ja yrittivät päättää, mitä helvettiä he tekisivät. Sen ei pitänyt mennä näin.
Ehkä pitäisi kääntyä takaisin. Palata kertomaan heille, että sellaista elämä oli, pitkä sarja asioita, jotka eivät menneet niin kuin olisi pitänyt. Ja paskat. He tajuaisivat sen itse - tai sitten eivät. Useimmat eivät.- Kylmä kyyti
- Silloin hän tajusi: hänen olisi pitänyt kiinnittää siihen huomiota. Elämä viestii meille koko ajan - ja nauraa, kun emme ymmärrä vihjeitä.
- Kylmä kyyti
- "En olekaan pitkään aikaan muistellut, miltä se tuntui", hän sanoi. "Miltä tuntui olla niin täynnä itseään, niin itsevarma. Miltä tuntui uskoa, että omistaa koko maailman. Oletko todella niin varma itsestäsi, poika?"
Kuski nyökkäsi.
"Hyvä. Sinun on parasta jumalauta olla, jos haluat selvitä edes hengissä tulematta syödyksi ja hyväksikäytetyksi."- Kylmä kyyti
- "Olenko koskaan kertonut, kuinka paljon Rina ja Benicio luottavat sinuun?"
"Olenko koskaan kertonut, millainen kusipää sinä olet?"
"No et", Standard sanoi. "Mutta ei se mitään, melkein kaikki muut ovat."
Molemmat nauroivat.- Kylmä kyyti
- "Rina on aina väittänyt, että odotan elämältä liian vähän", Standard sanoi.
"Siinä tapauksessa et ainakaan joudu koskaan pettymään."
"On siinä se puoli."
Hän kilautti lasiaan kuskin kanssa, joi ja veti huulensa hampaita vasten, kun juoma poltti ankarasti suuta.
"Hän on kuitenkin oikeassa. Miten voin odottaa enemmän kuin mitä näen edessäni? Miten kukaan voi?"- Kylmä kyyti
- Sen jälkeen hän otti tanssiaskeleen: oikea jalka eteenpäin, liuku vasempaan, pyörähdys kantapäillä, ja Cook oli kuristusotteessa. Sama stunt-mies oli opettanut senkin.
"Hei, ota rauhallisesti. Tämän opettanut mies kertoi minulle, että tämä on ehdottoman turvallinen ote hetken aikaa", Kuski sanoi. "Neljän minuutin jälkeen aivot alkavat sammua, mutta siihen asti..."
Kuski hellitti otteensa ja antoi Cookin pudota maahan. Miehen kieli oli ulkona, eikä hän näyttänyt hengittävän. Poliisilääkäri sanoisi ihonväriä siniseksi, mutta se oli oikeastaan harmaa. Kasvoilla näkyi katkenneiden verisuonien synnyttämiä pieniä tähtiä.
"On tietysti aina mahdollista, etten muistanut aivan oikein. Onhan siitä jo aikaa."- Kylmä kyyti
- Raastaessaan tuoretta parmesaania italialaisten makkaroiden lämmetessä leikkuulaudalla hän oli kertonut Irinalle äidistään. He kilistivät viinilaseja. Hyvää, halpaa Sauvignon Blancia. Hän voisi jatkaa näin ikuisuuksiin.
Mikään kultainen ei säily - hän muisti sen runosta, jonka oli lukenut lukiossa. Losissa se jää helposti huomaamatta ilman kalenteria, mutta syksy oli saapunut. Yöt olivat kylmiä ja tuulisia. Joka ilta valo painui horisonttia vasten ja yritti pitää sankarillisesti pintansa ja sitten se oli poissa.
Palattuaan uudesta työpaikastaan paikallisen ensiapupoliklinikan vastaanotosta Irina täytti jälleen heidän viinilasinsa.
"Juodaan malja..."
Hän muisti putoavan lasin, joka särkyi pirstaleiksi osuessaan lattiaan. Hän muisti räjähtävän veritähden Irinan otsassa ja poskella valuvan noron, kun Irina yritti puhua vähän ennen romahtamistaan lattialle.- Kylmä kyyti
- Jotakin on hänen kaulansa ympärillä. Mitä helvettiä - rautalankaa? Hän kynsii, mutta tietää, ettei siitä ole hyötyä. Jokin kiskoo rautalankaa lujasti hänen takanaan. Ja hänen rinnallaan tuntuva lämpö on verta. Kun hän ponnistelee katsoakseen alaspäin, veristä lihaa, hänen lihaansa, tipahtaa hänen rinnalleen.
Tässä se siis tapahtuu, hän ajattelee, tässä vitun kujalla paskat housussa. Voi helvetti.- Kylmä kyyti
- Mitä tästä olisi pitänyt ajatella? Aina kun elämästä luuli saaneensa otteen, maailma näytti pitkää nenää, palasi takaisin omalle radalleen ja muuttui jälleen - edelleen - käsittämättömäksi.
- Kylmä kyyti
- Ennen tätä niinä harvoina kertoina, jolloin heillä oli ollut syytä uskaltautua Manhattanille, oli sekin tuntunut vieraalta maalta. Brooklyn oli koko maailma. Ja täällä he nyt olivat, matkasivat Amerikan erämaiden halki ja risteilivät sen takamailla.
"Helvetinmoinen maa", Nino sanoi, "helvetinmoinen maa. Kaikki on mahdollista, aivan kaikki."
No jaa. Totta kai oli, jos oli perhe, yhteyksiä, rahaa. Se ei juuri eronnut poliittisesta koneistosta, joka suolsi ulos kaikki nuo Kennedyt ja piti pormestari Daleyn kaltaiset miehet virassa. Tai koneistosta, joka kiilasi Reaganin ja pari Bushia auton alle, kun renkaita vaihdettiin.- Kylmä kyyti
- Bernie Rose vihasi kaikkea sitä. Hän vihasi kauniiden päivien loputonta ketjua ja sitä, että oli joutunut luopumaan vuodenajoista ja sateesta. Hän vihasi ruuhkaisia katuja ja teitä, kaikkia niin sanottuja yhteisöjä, Bel Airia, Brentwoodia, Santa Monicaa, jotka vaativat itsemääräämisoikeutta, vaikka kuluttivat Los Angelesin voimavaroja. Hän ei ollut koskaan pitänyt itseään politiikasta valittavana henkilönä, mutta rajansa kaikella.
Itseasiassa se teki hänestä lempeämmän. Kun hän meni lunastamaan suurta asuntovaunua tai yritystä, josta joku idiootti oli maksanut kaksi milliä, tuo lempeys kulki hänen mukanaan. Hän yritti ymmärtää, yritti astua toisen kenkiin.
"Sinusta on tulossa lepsu", Ivan-setä sanoi - ainoa idän ihminen, johon hän piti vielä yhteyttä. Se ei ollut kuitenkaan totta. Hän vain huomasi, kuinka joillakin ihmisillä ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia eikä tulisi koskaan olemaan.- Kylmä kyyti
- Tälläinen tarpeeton kunnianhimo oli täällä jo ilmassa ja vedessä, ja paahtavassa auringonpaisteessa. Se oli kuin virus, joka iski ihmiseen eikä lähtenyt pois. Amerikkalaisen unelman koira muuttui villikoiraksi.
- Kylmä kyyti
- Hänen oli pantava sadettimet päälle. Väliäkö sillä, että jokainen sadettimen suihkaus oli muilta varastettua vettä. Millä muulla tavalla autiomaa olisi muutettu muotoilluiksi, vihreiksi nurmikentiksi. Väliäkö sillä, että Ninon koko elämä oli varastettu muilta.
- Kylmä kyyti
- Kuski laski Ninon rinnalle laatikon, jossa oli iso pepperonipizza tuplajuustolla, ilman anjovista. Pizza tuoksui hyvältä. Nino ei.
- Kylmä kyyti
- Sitten suuri rauha laskeutui hänen ylleen. Hän avasi eräänä päivänä silmänsä ja siinä se oli, odotti ihmeenomaisena. Kevyt tunne hänen sydämessään. Hän haki tavalliset kaksi kahviaan läheisestä pikkukaupasta, etsi oleskelupaikan matalalta muurilta, jonka edessä oleviin pensasaitoihin oli takertunut käärepapereita ja muovikasseja, ja huomasi istuneensa siellä melkein tunnin ajattelematta kertaakaan... no, mitään.
Tätä ihmiset tarkoittavat, kun he käyttävät sellaisia sanoja kuin armo.
Tuo hetki, tuo aamu, palasi elävänä hänen mieleensä aina, kun hän ajatteli sitä. Pian hänet valtasi kuitenkin epäily. Hän ymmärsi kyllä, että elämä on perusolemukseltaan epäjärjestystä, liikettä, levottomuutta. Se, mikä vastustaa tätä tai kieltää tämän, ei voi olla elämää, sen täytyy olla jotakin muuta.- Kylmä kyyti
- Puoli tuntia myöhemmin he kävelevät meren rannalla kivenheiton päässä Warszawasta.
"Tapasimme täällä ensimmäisen kerran", Kuski sanoi, "ja minä olin pelkkä poikanen..."
"Oletko katsonut peiliin viime aikoina? Sinä olet vieläkin pelkkä poikanen, helvetti."
"Kerroin sinulle, että olin löytänyt rauhan, että se pelotti minua. Muistatko sinä sen?"
"Muistan. Tulet huomaamaan, että vain onnekkaat kykenevät unohtamaan."- Kylmä kyyti
- "Sinulla on ollut onnea, poika", hän sanoi. "Herätit aika lailla huomiota."
"En ole koskaan kaivannut sitä."
"Tavallisesti meikäläiset eivät kaipaa sitä. Siitä huolimatta se osuu kohdallemme. Olennaista on se, mitä teet asialle."
Hän katsoi muita ruokailijoita ja siemaisi viiniään.
"Heidän elämänsä on minulle arvoitus, tiedätkö. Täysin selvittämätön."- Kylmä kyyti
- "Mitä sinä aiot seuraavaksi?" Bernie Rose sanoi.
"Vaikea sanoa. Palaan ehkä entiseen elämääni. Jos en ole polttanut takanani liikaa siltoja. Entä sinä?"
Bernie Rose kohautti olkapäitään.
"Taidan palata takaisin itään. En ole koskaan oikein viihtynyt täällä."
"Eräs ystäväni väittää, että amerikkalaisessa tarinassa tunkeudutaan aina uusille, tuntemattomille alueille. Menemme loppuun asti, ja juuri sitä me olemme tehneet täällä maailman laidalla. Mitään ei ole jäljellä, mato alkaa syödä omaa häntäänsä."- Kylmä kyyti
- "Luuletko, että me valitsemme itse elämämme?" Bernie Rose sanoi, kun he siirtyivät kahviin ja konjakkiin.
"En. En kuitenkaan usko, että meitä pakotetaankaan siihen. Minusta tuntuu, että elämä tihkuu ikuisesti pintaan allamme."- Kylmä kyyti
- "Et siis usko, että me muuttumme."
"Muutumme? En. Me sopeudumme. Tulemme toimeen. Kun ihminen on kymmenen, kahdentoista vanha, on aika lailla selvää, minkälainen hänestä tulee, millaista hänen elämänsä tulee olemaan." ** Kylmä kyyti
- Hän nosti kytkintä, ajoi rannan parkkipaikalta kadulle ja palasi maailmaan, jonka reunalla hän täällä oli. Moottori kehräsi hänen allaan, yllä keltainen kuu, satoja kilometrejä matkaa. Tämä oli kaikkea muuta kuin Kuskin loppu.
- Kylmä kyyti
Lähteet
[muokkaa]- James Sallis: Kylmä kyyti. Arktinen Banaani, 2009.