Siirry sisältöön

Kärsimys

Wikisitaateista
  • Kalenteri osoittaa: yksi päivä. Kello ilmoittaa: yksi tunti. Se ei pidä paikkaansa. Kärsivälle ihmiselle merkitsee yksi tunti kauas ulottuvaa aikaa, jonka loppua ei näy. (Tito Colliander)
  • Olen verkon silmässä kala. En pääse pois: / ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla. (Uuno Kailas)
  • Vain elävien olentojen kärsimykset ovat jotain todellista; kaikki puheet maan ja Suomi-äidin kärsimyksistä elävien ihmisten kärsimyksen ulkopuolella ovat - anteeksi vain! - pelkkää sanahelinää. (Yrjö Kallinen)
  • Tuli tauti, vaimon tappoi, / tuli susi, söi hevosen; / tuli poltti kartanoni, / jätti minut yksinäni, / niinkuin poltetun petäjän / tahi karsitun katajan. (Kanteletar)
  • Vaikka maailma onkin täynnä kärsimystä, se on täynnä myös sen kestämistä. (Helen Keller)
  • Ihmisen kyky kärsiä on mittaamaton. (L. Onerva)
  • Miten vähän tarvitaankaan, että elämä käy sietämättömäksi: kivi kengässä, torakka spagetissa, naisen nauru. (H. L. Mencken)
  • Kun ihminen kärsii, häntä kohdellaan kuin humalaista: "Piristyhän nyt, kuulehan nyt, riittää jo, mennäänpä nyt, ei tuolla tavalla, noin sitä pitää ..." (Cesare Pavese)
  • Onnen vuodet ovat tuhlattuja vuosia, meidän on odotettava kärsimystä voidaksemme tehdä työtä. (Marcel Proust)
  • Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? (Raamattu, Matt. 27:46)
  • Jumala on minua koiraa koko elämäni rautaruoskalla lyönyt, ja se on ollut minulle tarpeellista. (Paavo Ruotsalainen)
  • Jollei ihmisellä olisi kärsimystä, niin olisi paljon vähemmän iloa; jos on osallisuus kärsimykseen, niin on myös osallisuus iloon. (Lars Stenbäck)
  • Ne jotka ovat kärsineet ovat vieneet maailmaa eteenpäin, eivät ne jotka ovat aiheuttaneet kärsimystä. (Leo Tolstoi)
  • Minulla ei ole mitään omaa kärsimystä. / Minulla on miljoonien suuri yksinkertainen kärsimys: / voi että elämä olisi kuolemaa parempi. (Katri Vala)

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.