Kriitikko
Ulkoasu
Kriitikko (kreikan sanasta κριτικός, ”erittelytaitoinen”) eli arvostelija tutkii ja arvottaa jotakin yksittäistä taiteen tai kulttuurin alaa tai useampia aloja. Kriitikoksi kutsutaan usein myös henkilöä, joka arvostelee jotakin ilmiötä toistuvasti.
- Lauluni korjaajaks' rupesit, vaan heitä se toimi, / Ei sitä kannata pääs, kun se on - / lampahanpää! (A. Oksanen)
- Moni kriitikko tuo mieleen pikemminkin päätöksiä sorvaavan komitean kuin ajatuksiaan paperille panevan ihmisen. (Frank Moore Colby)
- Kaikenmoittija ja kaikenkiittäjä ovat kaksi samanlaista pölkkypäätä. (Benjamin Franklin)
- Kriitikko, hienoin tehtäväsi on tulkitseminen. Arvostelemisen voit jättää jälkiajalle. Se arvostelee sinutkin. (Aaro Hellaakoski)
- Tuossa on tyytyväinen mies: / kaiken kaavoihin sulloa ties. (Aaro Hellaakoski)
- Kun luonto keksi, valmisti ja patentoi kirjailijat, se päätti kyhätä tähteeksi jääneistä siruista kriitikoita. (Oliver Wendell Holmes vanhempi)
- Muusain vuorella mist' ilo hilpeä? Rinnettä jyrkkää / köysin kiskotahan, kas, sisar kymmenes nyt! (V. A. Koskenniemi)
- Arvostelija on jalaton mies joka opettaa juoksemista. (Channing Pollock)
- Arvostelijoille: aasinkin potkuun kuolee. (L. A. Salava)
- Kriitikko on märehtivä lukija. Hänellä pitäisi oikeastaan olla enemmän kuin yksi maha. (Friedrich von Schlegel)
- Älkää koskaan piitatko siitä mitä kriitikot sanovat ... Muistakaa, ettei koskaan ole pystytetty yhtään patsasta kriitikon kunniaksi. (Jean Sibelius)
- Itsekritiikki ei kiinnosta kriitikkoa. Siitä hänelle ei makseta mitään. (Henrik Tikkanen)
- Arvostelijat ovat kuin kyntävän hevosen kimpussa kiehaavia paarmoja. (Anton Tšehov)
- Kriitikko on henkilö joka tuntee tien mutta ei osaa ajaa autoa. (Kenneth Tynan)
Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.