V. A. Koskenniemi

Wikisitaateista
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Veikko Antero Koskenniemi, vuoteen 1906 Forsnäs (8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920 – 1930 -lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija". Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.

PÄÄKALLOPERHONEN: Häll' on lehdossa ilmava, ihana maja / hän on liljan ja ruusun rakastaja, / hän on hehkuva, hiljainen, hauras ja hento, / kuin aatos niin kevyt on kiitonsa lento / ja kuin ylväintä, ylintä rakkauttaan / hän kantaa - Kuoleman harteillaan.

Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997.

Mielipiteitä[muokkaa]

  • Ainoa uskollinen on oma varjosi vaan.
  • Despootin suonissa virtaa orjan veri.
  • Ei kulje se tyhjänä maailman rantaa, / joka ilonsa omassa repussa kantaa. (SSSK)
  • Himo maineeseen: mikä päättymätön huokausten silta. (SSSK)
  • Ikävystyminen on merkki sydämen köyhyydestä. [1]
  • Itsemurhaaja on monien kateellisen palvonnan kohde. (SSSK)
  • Iva on älyn asepoika ilman ritarikannuksia. [2]
  • Ja hengen maailmassa Reinin vahti / on vielä vankkumatta paikallaan."
  • Jumalakaan ei voi muuttaa menneisyyttä. Vain historiankirjoittajat ja runoilijat kykenevät sen tekemään.
  • Jääkukkaset ikkunalla, / te vuoteni viimeiset / kukat, joihin ei koskenut halla, / te olette jäänehet.
  • Kaikki viisaus on käytännöllistä viisautta.
  • Kateus on sielun home. [3]
  • Keskinkertaisuuden pettämättömimpiä tunnusmerkkejä on innostuksen pelko. [4]
  • Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
  • Maailmanhistoria kirjoitetaan viattomien verellä. (SSSK)
  • Maailmankatsomus rajoittaa horisonttia.
  • Minä seisoin rannalla nuoruutein, / missä kerran kaarnavenheitä tein.
  • Minä tunnen ne elämän ankarat lait: / kukat parhaat on kukkia surun.
  • Muusain vuorella mist' ilo hilpeä? Rinnettä jyrkkää / köysin kiskotahan, kas, sisar kymmenes nyt!
  • On Saksan päivä ihmiskunnan päivä / ja Saksan on ihmiskunnan yö
  • Yksimielisempänä, kootumpana, tahtovampana en ole Saksan kansaa aikaisemmin tavannut [5]
  • Oi kevät, ihmehen ihme, sun tullessas maailma nuortuu / nuoreks uudestaan, nuortuu ja voimakas on.
  • Politiikka on lupauksien taidetta.
  • Puolueet ovat hautaustoimistoja. Niiden tehtäväksi on jäänyt kantaa "aatteet" viimeiseen lepoon." (SSSK)
  • Sa suksi, kiidä, lennätä jo järven jäistä pintaa / ja viistä vuoret, viidakot ja suot!
  • Saituuden taakka on raskas. Se pakottaa kantamaan kaikki rikkaan huolet ja kaikki köyhän puutteet. (SSSK)
  • Sielua ei opeteta, sielua ravitaan.
  • Sua, Suomen Leijona, tervehdän: / miten säilässäs aurinko palaa!
  • Todellisuus katsoo aina mustasukkaisilla silmillä mahdollisuuksien maailmaa.
  • Työ on paras huumausaine.
  • Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, / yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. [6]

Lähteet[muokkaa]

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

  1. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 86. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  2. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 284. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  3. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 121. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  4. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 129. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
  5. V. A. Koskenniemi: "Yksimielisempänä, kootumpana, tahtovampana en ole Saksan kansaa aikaisemmin tavannut." Rajoitettua sananvapautta 1939–1917. Sananvapauteen.fi. Viitattu 18.7.2018.
  6. Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 517. Otava, 1989. ISBN 9511109618.