Pöllö

Wikisitaateista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  • Niin hiljaiseksi käynyt syksyn kuussa / on metsä jälkeen suven laulajain. / Vain yksinäinen pöllö kelopuussa / viel' istuu tulisilmin tuijottain. // Sen ympärillä kasvaa varjo musta, / sen yllä syttyy taivas tähtihin, / kun kohti viimeisintä arvoitusta / se tähyelee katsein leiskuvin. // Minervan lintu! Minne silmäs kantaa / näät mykät tähdet vain ja pimeyden. / Ah, kaiken minkä elämä voi antaa, / jo kevään kiuru lauloi julki sen! (V. A. Koskenniemi)

Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997.