Laulu

Arvid Liljelund, "Mies laulamasssa virttä" (1884)

Laulu on ihmisäänellä aikaansaatua musiikkia. Sen erottaa puheesta äänen pysyminen tarkoituksellisesti valituissa sävelkorkeuksissa. Muusikkoa, joka laulaa eli käyttää omaa ääntään musiikinteon ja -esittämisen instrumenttina, kutsutaan laulajaksi.

• Sanomalehtemme voi sensuuri sortaa, yhdistysten perustaminen voidaan kieltää, puhujain suut voidaan mahtikäskyllä tukkia, mutta kuka voi estää laulamasta kokonaista kansaa, jos se oikein sydämestään tahtoo laulaa? (Santeri Alkio)

• Kuoloa ennustaa yöhuuhkajan hirveä laulu, / vaan Sipi kuin laulaa, kuolevi huuhkajakin. (A. Oksanen)

• Joutsenet laulavat ennen kuolemaansa. Muutamat ihmiset tekisivät palveluksen, jos kuolisivat ennen laulamistaan. (Samuel Taylor Coleridge)

• En tiedä, miksi laulaa lintunen / ja miksi jyräjääpi ukkonen, / vaan itse tiedän siksi laulavani, / kun sävelehet soivat rinnassani. (J. H. Erkko)

• Kosteasta kodostaan / nous hauki puuhun laulamaan. (Aaro Hellaakoski)

• Luotu on lintu lentämähän, / humalainen huutamahan, / viinainen viheltämähän, / huolellinen laulamahan. (Kanteletar)

• Laulu laiskana pitävi, / virret työtä viivyttävi. (Kanteletar)

• Yksi on laulu / ylitse muiden: / ihmisen, aattehen, luonnon ankara laulu. (Eino Leino)

• Laulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä liikutuksia ilmotella, koska tavallinen kieli ei löydä sanoja tarpeeksensa. (Elias Lönnrot)

• Minkä oppii lapsi nopeammin kuin laulun? (Alexander Pope)

• Voin imeä laulusta raskasmielisyyttä niin kuin näätä imee munia. (William Shakespeare)

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.